Vuorovaikutusta Pohjanlahden yli : ruotsalaisvaikutuksen välittyminen suomalaiseen sotataitoon ennen talvisotaa

Tämän väitöskirjan tehtävänä on selvittää, mitkä olivat ne tärkeimmät vaikutuskanavat, joiden kautta ruotsalaisvaikutus välittyi suomalaiseen sotataitoon Suomen itsenäistymisestä talvisotaan kattavan ajanjakson aikana. Tutkimuksen yhtenä tärkeänä tavoitteena on ollut myös muodostaa kokonaiskuva suomalaisten ja ruotsalaisten upseerien naapurimaahan tekemistä ulkomaanmatkoista ja komennuksista. Tutkimuksessa yhdistyvät sotalaitoksen, sotataidon ja sotien historia. Väitöskirja perustuu pääosin Ruotsissa ja Suomessa tehtyyn laajaan arkistotutkimukseen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista sisällönanalyysia. Tutkimuksessa on käytetty ja sovellettu osin myös sisällön määrällistä erittelyä. Läheisempi sotilaallinen yhteistyö ruotsalaisten kanssa käynnistyi 1920-luvun puolivälissä maiden välisten suhteiden parannuttua. Yhteistyön käynnistyttyä suomalaiset hakivat vaikutteita ja oppeja Ruotsista varsin laaja-alaisesti ja monipuolisesti. Ruotsalaiset suhtautuivat suomalaisiin ja suomalaisille luovutettuihin tietoihin pääosin myönteisesti. Suomalaisilla näytti olleen erityisasema, sillä suomalaiset saivat ruotsalaisilta sellaisia tietoja, joita ei annettu muille ulkomaalaisille, sekä pääsivät sellaisiin harjoituksiin ja opintoihin, joihin muiden ulkomaiden edustajilla ei ollut mahdollisuuksia päästä tai osallistua. Tärkeimmät vaikutuskanavat olivat Sotakorkeakoulun opettajina toimineet ruotsalaiset upseerit ja ensimmäiset Ruotsin sotakorkeakoulussa ja Merisotakorkeakoulussa opinnot suorittaneet suomalaiset upseerit. Ruotsalaisen sotataidon keskeiset periaatteet ja perusteet siirtyivät suoraan suomalaiseen sotataitoon Sotakorkeakoulun ruotsalaisten opettajien ja heidän seuraajiensa välittämänä. Yksi tutkimuksen tärkeimmistä tuloksista on, että nimenomaan Ruotsista saadut mallit ja perusteet vaikuttivat Sotakorkeakoulun ja myös muiden suomalaisten sotakoulujen opetuksen järjestelyihin ja sisältöön. Toinen tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia on, että ruotsalaisvaikutuksen välittymisen taustalla olivat kummankin maan kansalliset intressit ja yhteistyötarpeet. Vuorovaikutus perustui kahteen tekijään. Ensinnäkin ruotsalaisilla oli halua ja sotilaallinen tarve työntää vaikutusta Suomeen. Toiseksi suomalaisilla oli tarve saada tietoja, oppeja ja kokemuksia Ruotsista puolustuslaitoksen ja omien toimintatapojen kehittämistä varten. Tämän tutkimuksen perusteella ruotsalaiset näyttävät olleen puolueettomuudestaan huolimatta selvästi suomalaisia aktiivisempi osapuoli sotapotentiaalin käyttöä koskevassa suunnittelussa. Suomalaisten tietotarpeet kohdistuivat 1920-luvulla ennen kaikkea sotapotentiaalin luomiseen ja myöhemmin 1930-luvulla lisääntyneessä määrin myös potentiaalin käyttöön ja sen suunnitteluun liittyviin asioihin.The purpose of this doctoral thesis was to discover what were the main channels through which Swedish influence was transmitted into the Finnish Art of War and military theory in the time period between Finland becoming independent and the Winter War in 1939-40. Another important goal has been to get a general overview of the Finnish and Swedish officers’ travels and postings to the neighbouring country. This research combines history of the armed forces, history of military theory and of wars. The thesis is based on extensive archival research conducted mainly in Sweden and Finland. The research method has been qualitative content analysis. Additionally, quantitative content classification has also been used and applied in this research. Closer military cooperation with Sweden started in the mid-1920s as the relations between the countries improved. After the cooperation started, the Finns sought influences and practical experiences from Sweden rather extensively and in a variety of topics. The attitude of the Swedes towards the Finns and to providing information was mainly positive. Finland seems to have enjoyed a special position since Finns received information that was not given to other foreigners, and they were able to participate in exercises and courses that other foreign representatives were not allowed to attend. The most important influence channels were the Swedish officers who taught in the Finnish War College, and the first Finnish officers who studied in the Swedish War College and Naval War College. Thus, the central principles and grounds of the Swedish Art of War were directly transferred to the Finnish one, as passed on by the Swedish teachers of the Finnish War College and their successors. One of the main results of this research is that particularly the models and grounds received from Sweden influenced the teaching arrangements and content of the Finnish War College and of other military education establishments. Another one of the main results is that the Swedish influence transference was driven by national interests of both countries and the need to work together. The interaction was based on two factors. Firstly, Sweden had the desire and military need to push influence into Finland. Secondly, Finland had the need for information, learning and experiences from Sweden to develop their own military and operating procedures. Based on this research, despite its neutrality, Sweden seems to have clearly been the more active party in the planning of the use of military potential than Finland. The knowledge needs of Finland were directed in the late 1920s particularly towards the creation of military potential, and later in the 1930s increasingly to the planning and use of that potential