Taiteellinen tutkimus kontakti-improvisaation arvoista somaesteettisen esityksen kehyksessä

Tämä tutkimus käsittelee kontakti-improvisaation arvoja somaesteettisen esityksen kehyksessä. Tutkimukseni tavoite on taiteellisten töiden, kokeilujen sekä kirjallisen kommentaarin avulla löytää tietoa kontakti-improvisaation arvoista esityksen kehyksessä. Jäsensin arvoja tanssitaiteilijoiden haastatteluiden avulla, toin ne harjoittamaani praktiikkaan sekä tutkin niitä tanssijoiden kokemusten ja taiteellisten töiden avulla. Tutkimus on ollut sukeltamista syvälle kehon kokemukseen ja palaamista sieltä takaisin uuden ymmärryksen kanssa. Kysymyksessä on taiteellinen tutkimus, joka on monialaista taiteilija- ja taidelähtöistä tai taidepedagogista tutkimusta, jolla on esimerkiksi Teatterikorkeakoulussa noin 20 vuoden traditio. Tutkimustani on ohjannut halu löytää viitekehystä kontakti-improvisaatiosta kumpuavalle ajattelulle. Minulla on ollut tarve ymmärtää tanssista ja erityisesti kontakti-improvisaatiosta nousevia kokemuksia. Tutkimus työstää esiin kontakti-improvisaatioon liittyviä arvoja erilaisilla menetelmillä, joista keskeisiä ovat tanssitaiteilijoiden haastattelut, sekä taiteelliset työt, joissa tarkastelun kohteena ovat erityisesti tanssijoiden katsottuna olemisen kokemukset esityksen kehyksessä. Arvojen esiin saamiseksi ja ymmärtämiseksi tutkimus sijoittaa kontakti-improvisaation laajempiin kehyksiin, joista tärkeimpinä ovat lajin historiallinen tausta, sen harjoittamisen käytännöt sekä keholliseen kokemukseen, taitoon ja taiteeseen liittyvät teoreettiset pohdinnat, erityisesti Richard Shustermanin somaestetiikka ja John Deweyn pragmatistinen filosofia sekä Timo Klemolan taidon filosofia. Perehtyessäni somaestetiikkaan havaitsin siinä samankaltaisia keskeisiä arvoja kuin kontakti-improvisaatiossa. Somaestetiikka on Richard Shustermanin luoma termi, ja se tarkoittaa Shustermanille sekä sisäistä kehotietoisuutta että kehon käyttämistä itseilmaisuun (Shusterman 2008, 2–3). Shustermanille filosofia ei ole vain käsitteellistä ajattelua ja puhetta, vaan filosofia sisältää myös kysymyksen siitä, millainen suhde meillä on kehoomme. Harjoittaessamme tietoisuuttamme kyky vastaanottaa kehon aistimuksia paranee. Aistimaailma ja kehotietoisuus toimivat yhdessä, tietoisina toisistaan reflektoiden toinen toistaan. Shustermanin mukaan somaestetiikan tehtävä on tutkia itsen luovaan muovaamiseen liittyvää kehollista tietoa sekä sen diskursseja, käytäntöjä ja menetelmiä. (Shusterman 1997a, 34.) Kontakti-improvisaatio on Steve Paxtonin alkujaan kehittämä tanssin muoto, jossa on kyse kahden tai useamman liikkuvan kehon fyysisestä kohtaamisesta. Tässä tutkimuksessa fokusoin kontakti-improvisaation arvoihin. Arvoilla tarkoitan kokemusten kautta nousevia sisäisiä hyveitä (MacIntyre 2004), joita haastateltavat tanssitaiteilijat pitivät tärkeinä harjoittaessaan kontakti-improvisaatiota. Olen yhtenä tutkimusmetodina käyttänyt haastattelua. Haastattelin vuonna 2010–2011 yhdeksää keskeistä kontakti-improvisaation edustajaa: Alito Alessi (USA), Ray Chung (USA), Frey Faust (USA/Saksa), Joerg Hassmann (Saksa), Keith Hennessy (USA), Steve Paxton (USA), Nancy Stark Smith (USA), Carol Swann (USA). Myöhemmin lukuvuonna 2013 haastattelin myös Stephen Battsia (Pohjois-Irlanti). Haastatteluissa kysyin kontakti-improvisoijien tunnistamia arvoja tekniikan, esityksen ja omakohtaisen kokemuksen näkökulmasta. Toisena tutkimusmetodina käsittelin haastatteluista jäsentämiäni arvoja taiteellisissa töissä Round Robin Project, Inner Landscape ja Spherical Space. Arvojen lisäksi käsittelin taiteellisissa töissäni katsottuna olemisen kysymystä sekä tanssijan suhdetta tilaan. Julkinen, intiimi ja kehällinen tila määrittivät taiteellisten töiden estetiikkaa ja katsottuna olemisen kokemusta. Teosten yhteydessä esiintyvät tanssijat kirjoittivat lähes kaikkien harjoitusten ja esitysten jälkeen kokemuksistaan kontakti-improvisaatiosta ja katsottuna olemisesta. Näin ollen jokaisessa taiteellisessa työssä tanssijoiden somaattinen läsnäolo, kehollinen havainto ja kokemuksessa ajattelu olivat keskiössä. Tutkimuksen perusteella totean, että erityisesti ”small dance”, ei-tietäminen, aistiminen, kuunteleminen, kosketus ja luottamus olivat arvoja, jotka herkistivät tanssijan somaattista läsnäoloa esitystilanteessa. Aistimisella oli yhteys tanssijan refleksien tarkkuuteen ja sitä kautta tulevaan reagointinopeuteen, toimintaan, ajatuksiin, tuntemuksiin ja myös tunteisiin. Esimerkiksi kaatumisen tunteen aistiminen ja liikkeellisen valinnan tekemisen prosessi helpottui, kun aistit olivat hereillä ja herkistyneinä. Aistien välityksellä tanssijat loivat yhteyden tunnetta toiseen ihmiseen ja ympäröivään maailmaan. Aistiminen ja kosketus vahvistivat läsnä olemisen kokemusta ja helpottivat katsottuna olemista. Toisen tanssijan katse usein auttoi energian ylläpitämistä tanssin aikana, kun taas esiintymistilanne välillä haastoi tanssijan somaattista läsnäoloa ajaen tanssijaa tekemään tuttuja valintoja. Ympäristöllä ja tilanteella on merkitystä somaattisen kokemuksen ja läsnäolon muodostumisessa. Kun jäsentämäni arvot olivat läsnä kontakti-improvisaation esityksessä, esityksen voi nähdä olevan myös somaesteettinen esitys. Tämä oli tämän tutkimuksen yksi keskeinen löydös. This artistic research is focusing on values in contact improvisation and how it is presented in a somaesthetic performance context. The motivation for this artistic research is to find new information and experiences within dance. The artistic research involves diving deeply into embodied experiences and from there investigate new information. This artistic research is based on art and artists or artpedagogs, and has a long tradition in the University of the Arts, Helsinki.Contact Improvisation was originally founded by Steve Paxton and is defined as the meeting of two (or more) moving bodies. The main focus of this artistic research will be the values found within contact improvisation. Values are defined as important insights that were obtained through interviews with contact improvisation dancers. From a somaesthetics point of view, I research specifically bodily perception and thinking through the movement. The goal is to find out what kind of values there are in contact improvisation and what experiences dancers have from being seen by other dancers or a member of an audience. I research how dancers sensory and somatic experiences are transformed in a somaesthetic performance process. Somaesthetics is founded by Richard Shusterman, and is defined as an inner bodily awareness and outer bodily expression (Shusterman 2008, 2–3). Philosophy is not only about talking, but it is a question about what kind of relationship we have to our body. Shusterman includes to somaesthetics and bodily awareness a form, representation and lived life. (Shusterman 1992, 268.) Bodily awareness through Shusterman’s point of view is the kind of awareness that a vital, sensorial and sensational body guides towards and at the same time senses itself. (Shusterman 2012, 197.) When we are practicing our awareness, the ability to perceive bodily sensations becomes sharper. The sensorial world and bodily awareness are working together to remain aware of each other and simultaneously reflect each other. This research has been guided by my curiosity to find a context to investigate the way of thinking through contact improvisation and the values that are in this dance form. I have had a need to research and find greater understanding of the awareness that I find through this dance form. The subject of values is considered from three different perspectives: interviewing, three artistic performance investigations and through dancers personal viewpoints. Through the artistic investigations I am researching what kind of somatic or somaesthetic experience a dancer has from being looked at. In order to find these values and understand them, this research is placing contact improvisation in a wider perspective through historical background, the rehearsal process of contact improvisation and theoretical writings about bodily experience, skill and art. I am using somaesthetics by Richard Shusterman, pragmatistic philosophy by John Dewey and philosophy about skill by Timo Klemola as a theoretical background. One of the methods for collecting material has been through interviews. I was interviewing nine experienced contact improvisation practitioners during year 2010–2011: Steve Paxton, Nancy Stark Smith, Alito Alessi, Frey Faust, Ray Chung, Carol Swann, Joerg Hassmann and Keith Hennessy. During 2013 I interviewed Stpehen Batts (North Ireland). In these interviews I was asking what are the important values or skills in contact improvisation. Specifically I was researching the important values found in Contact Improvisation as a technique form, in performance, and also as a phenomena. The three artistic performances of this research are “Round Robin Project”, “Inner Landscape” and “Spherical Space”. The material and values that were found during the interview process were central in all artistic performances. These performances were also for exploring the dancers connection to the space; public space, intimate space and spherical space. Dancers were responding through writing after each rehearsal and performance in response to their experiences of being seen. Central in each artistic performance is the dancers somatic presence, bodily perception and thinking through movement. Values that made dancers somatically present and sensitive in a moment of a performance include “small dance”, not knowing, sensing, listening, touch and trust. Sensing has a connection to dancers reflexes as speed of reaction, action, thinking, sensation and feelings. Sensation of falling and process of choice making become easier when these senses are awake and alert. Dancers create connections to other people and to the space through their senses. Understanding our senses and touch make the experience of being seen and our empathetic abilities stronger as well as the experience of being seen by other dancers or audience members, and that made experience of being seen by other dancer or an audience easier. Being seen by other dancers was helping to keep the energy up while dancing, but being seen by the audience was challenging the somatic presence and the dancers started to make choices based on habits. Environment has an influence while creating somatic experience and presence