Konkurssipesä julkisoikeudellisessa ympäristövastuussa? : Konkurssipesän ympäristövastuu toiminnanharjoittajana ja haltijana sekä ympäristövastuun vaikutukset konkurssimenettelyssä

Tutkielmassa tarkastellaan konkurssipesän julkisoikeudellista ympäristövastuuta ja sen vaikutuksia konkurssimenettelyssä. Aihe on ajankohtainen, sillä julkisuudessakin on käyty keskustelua tilanteista, joissa ympäristöongelmia on jo ilmennyt tai on vaarana ilmetä konkurssimenettelyn yhteydessä. Aiheen tarkastelussa yhdistyvät ympäristöoikeus, jonka säännösten perusteella julkisoikeudellinen ympäristövastuu muodostuu, sekä konkurssioikeus, joka sääntelee konkurssimenettelyn kulkua, saatavien luokittelua ja konkurssivelkojien asemaa. Tutkimuksen pääpaino on kansallisessa oikeudessa, mutta aiheen tarkastelun monipuolistamiseksi tutkielmassa tarkastellaan myös, miten konkurssipesän ympäristövastuusta on linjattu Ruotsissa. Julkisoikeudellisella ympäristövastuulla tarkoitetaan velvollisuutta ryhtyä tarpeellisiin toimiin ympäristön ennallistamiseksi eli lainvastaisen tilan poistamiseksi ympäristövahingon jäljiltä tai ympäristövahingon ennaltaehkäisemiseksi. Ensisijaisessa ympäristövastuussa on usein aiheuttamisperiaatteen mukaisesti toiminnanharjoittaja. Toissijainen tai rinnakkainen ympäristövastuu perustuu tyypillisesti hallintaan, ja toissijaista vastuuta on voitu myös rajoittaa vilpittömän mielen perusteella ja kohtuullisuusarvioinnilla. Lisäksi kunta on asetettu viimesijaiseen ympäristövastuuseen tärkeimpinä pidetyistä ympäristövelvoitteista. Ympäristöoikeudessa ei ole erikseen säädetty konkurssipesän julkisoikeudellisesta ympäristövastuusta. Oikeuskäytännössä on katsottu, että myös konkurssipesä on ympäristövastuussa, jos se täyttää vastuun syntymiselle laissa asetetut edellytykset. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että konkurssipesä on toiminnanharjoittajana ja haltijana ympäristövastuussa ainakin sen harjoittamasta toiminnasta aiheutuneista ympäristöongelmista. Lisäksi konkurssipesä on jätteen haltijana jätehuoltovastuussa silloinkin, kun jäte on syntynyt konkurssivelallisen toiminnasta. Muilta osin oikeustila on kuitenkin epäselvä. Epävarmuus johtuu erityisesti toiminnan, toiminnanharjoittajan ja haltijan käsitteiden tulkinnanvaraisuudesta sekä konkurssipesän ympäristövastuun seurauksista konkurssimenettelyssä. Ruotsissa, jossa konkurssipesän ympäristövastuuta on tarkasteltu laajemmin, on omaksuttu verrattain laaja konkurssipesän ympäristövastuu. Oikeuskäytännössä vakiintuneen linjauksen mukaan konkurssipesä voi olla ympäristövastuussa, kun se on jatkanut velallisen toimintaa ja myötävaikuttanut pilaantumiseen, tai kun se ei ole varsinaisesti jatkanut toimintaa, mutta pitää hallussaan jotain, mikä voi aiheuttaa pilaantumista ja konkurssipesällä on siihen määräämisoikeus. Konkurssipesän ympäristövastuun seuraukset konkurssimenettelyssä ovat yllättäviä erityisesti konkurssivelkojien ja saatavien luokittelun kannalta, sillä konkurssipesän ympäristövastuun myötä konkurssipesä voi olla massavelkaisessa vastuussa myös sellaisista ympäristöongelmista, jotka ovat aiheutuneet velallisen toiminnasta. Koska tällaisten saatavien oikeusperuste on syntynyt ennen konkurssimenettelyn alkamista, ne luokiteltaisiin tyypillisesti konkurssisaatavaksi. Massavelan aseman myötä saatavien asema paranee muihin konkurssisaataviin nähden, mitä voidaan pitää ongelmallisena varsinkin velkojien yhdenvertaisuuden periaatteen kannalta. Siten ympäristöoikeuden ja konkurssimenettelyn välille muodostuu jännite. Jännitteen lähempi tarkastelu osoittaa, että konkurssipesän ympäristövastuulla on hyvin laaja yhteiskunnallinen merkitys esimerkiksi ympäristönsuojelun, kustannuksen oikeudenmukaisen kohdistumisen, konkurssivelkojien maksunsaantioikeuden ja yritysrahoituksen järjestymisen kannalta. Konkurssipesän ympäristövastuuta voidaan niin puoltaa kuin vastustaa usein eri perustein, joten vallitseva jännite ei ole poistettavissa pelkästään laintulkinnan ja punninnan avulla. Jännitteestä ja paikoitellen epäselvästä oikeustilasta johtuen tutkielmassa ehdotetaan oikeustilan selventämistä lain tasolla. Myös oikeusministeriö on asettanut työryhmän pohtimaan ympäristövastuiden asemaa konkurssissa, joten lainsäädäntömuutos on odotettavissa. Tutkielmassa ehdotetaan, että konkurssipesän ympäristövastuu olisi jatkossa verrattain suppea. Aiheuttamisperiaatteen mukaisesti konkurssipesä olisi massavelkaisessa vastuussa ympäristöongelmista silloin, kun ne johtuvat konkurssipesän omasta toiminnasta tai liittyvät kyseiseen toimintaan. Lisäksi konkurssipesä olisi rajatussa ympäristövastuussa äkillisistä ympäristöongelmista ja niiden ennaltaehkäisemisestä. Tällöin konkurssipesän tulisi ryhtyä toimenpiteisiin vähintään siinä laajuudessa, että ympäristöongelmasta ei voi aiheutua akuuttia vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Konkurssipesä ei olisi ympäristövastuussa muista velallisen toiminnasta aiheutuneista ympäristöongelmista, vaan niihin liittyvät saatavat olisivat tavallisia konkurssisaatavia. Konkurssipesän ympäristövastuu voi määräytyä kuitenkin myös tätä laajemmaksi tai suppeammaksi, sillä viime kädessä kyse on politiikasta ja arvojen välisestä punninnasta