Valtion apurahat monikulttuurisiin taidehankkeisiin : taiteen edistämistä vai kotouttamispolitiikkaa?

”Hyvä mahdollisuus meikäläiselle, joka ei voi ihan kilpailla suomalaisten kanssa” Valtion apurahat monikulttuurisiin taidehankkeisiin: taiteen edistämistä vai kotouttamispolitiikkaa? Katri Talaskivi Pro gradu -tutkielma Yhteiskuntapolitiikka / kulttuuripolitiikan maisteriohjelma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaaja Miikka Pyykkönen Syksy 2013 86 sivua + 3 liitettä Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee niitä haasteita, joita ulkomaalaistaustaiset taiteilijat kokevat kohdanneensa pyrkiessään suomalaiselle taiteen kentälle, sekä sitä, millaisiin tarpeisiin valtion apurahat monikulttuurisiin taidehankkeisiin heidän mielestään vastaavat. Tutkielman kvalitatiivinen aineisto koostuu 11:stä teema-haastattelusta, ja haastateltavat ovat maahanmuuttajataustaisia taiteilijoita, kirjailijoita ja kulttuurialan työntekijöitä, jotka saivat Taiteen keskustoimikunnan monikulttuurisuus-apurahan vuonna 2009. Tutkielman analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Ohjaavana teoriana olen käyttänyt aiempaa tutkimusta moni-kulttuurisen yhteiskunnan kulttuuripoliittisten toimenpiteiden perusteluista sekä kansainvälistä arvioivaa tutkimusta, samoin kotimaista tutkimusta maahanmuuttajien asemasta työmarkkinoilla. Aineistoni perusteella monikulttuurisuusapurahan saajat pitävät ulkomaalaistaustaisten taiteilijoiden keskeisimpinä haasteina suomalaiselle taiteen kentälle pääsyssä kielitaidon puutetta, julkaisukanavien löytämistä, suhdetta tiedotusvälineisiin, verkostojen puutetta sekä taideapurahojen piiriin pääsyn vaikeutta. Monikulttuurisuusapurahojen tärkeimpinä funktioina he pitävät tasavertaisuuden lisäämistä maahanmuuttajataiteilijoiden ja kanta-suomalaisten taiteilijoiden välille, kulttuurien välisten siltojen rakentamista sekä suomalaisen yhteiskunnan kulttuurisen diversiteetin heijastamista. Toisaalta erillisapurahaa kritisoitiin sen heijastamasta monikulttuurisuuskäsityksestä, joka erottelee erilaisista taustoista tulevat maahanmuuttajat omaan yhtenäiseen lokeroonsa. Monikulttuurisuusapurahoja pidettiin kuitenkin tarpeellisena ”matalan kynnyksen” apurahana etenkin pakolais- ja turvapaikanhakijataustaisille taiteilijoille, jotka muuttavat Suomeen ilman valmiita verkostoja ja vähäisin täällä käyttökelpoisin taloudellisin ja kulttuurisin resurssein. Tulosten perusteella maahanmuuttaja-taiteilijoiden kohtaamat haasteet eivät poikkea merkittävästi niistä haasteista, joita koulutetut maahanmuuttajat yleensä kohtaavat pyrkiessään löytämään ammattitaitoaan vastaavaa työtä Suomessa. Monikulttuurisuusapurahat näyttävätkin vastaavan lähinnä kotouttamispoliittiseen tarpeeseen, kun taas suomalaisen taidepolitiikan periaatteena on ollut turvata taiteen autonomia paitsi suhteessa kaupallisiin paineisiin, myös poliittiseen ohjaukseen