Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia kuntayhtymästä

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on selvittää sosiaalitoimen sosiaalityöntekijöiden kokemuksia Ylä-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän perustamisesta ja sen vaikutuksista sosiaalityön käytäntöön. Etsin vastauksia kysymyksiin siitä, mikä kuntayhtymän kunnissa on muuttunut organisaatiomuutoksen seurauksena, miten sosiaalityöntekijät ovat kokeneet organisaatiomuutosprosessin ja mitä uudistus on ennen kaikkea merkinnyt käytännön työlle. Tutkimuskysymyksiini vastaamiseksi haastattelin kuutta kuntayhtymän eri kunnissa sekä ennen organisaatiomuutosta työskennellyttä että tälläkin hetkellä työskentelevää sosiaalityöntekijää yksilöllisin teemahaastatteluin, jotka analysoin laadullisella sisällönanalyysillä. Analyysi pohjautuu hermeneuttis-fenomenologiseen lähestymistapaan, jossa ihmisten kokemukset kytketään ympäristön olosuhteisiin. Nostan aineistosta esiin keskeisiksi tulkitsemiani teemoja organisaatiomuutosprosessista sekä muutoksen hyödyistä ja haitoista. Organisaatiomuutos näyttäytyi työntekijöille aluksi hyvin epämääräisenä. Etenkin pienissä kunnissa ilmeni epävarmuutta tulevaisuudesta. Muutoksen suunnittelussa oli mukana vakituisia työntekijöitä, jotka kokivat kohtuutonta kiirettä suunnittelutyössään. Muutoksen suurimpia hyötyjä ovat yhteistyön syveneminen kuntien välillä, sosiaalityön sisällöllinen kehittyminen, vahva kehittämisen mentaliteetti ja asiakkaiden tasavertaistuminen. Haittoina nähtiin lähipalvelujen karsiminen pienistä kunnista, kuntayhtymän byrokraattisuus ja sosiaalihuollon jääminen terveydenhuollon varjoon uudessa organisaatiossa. Työntekijät näkivät organisaatiomuutoksen pääosin myönteisenä alkukangerteluista huolimatta. He suhtautuvat luottavaisesti tulevaisuuteen, jossa seudullisuus syvenee ja ennaltaehkäisevä työ nostaa päätään