Polven takaristisiteen korjausleikkauksen jälkeinen toipuminen

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli verrata leikkaushoidon pitkäaikaistulosta niillä potilailla, joilla oli ollut yksittäinen polven takaristisidevamma niihin potilaisiin, joilla oli ollut takaristisidevamman lisäksi muun nivelsiteen vamma tai leikkaushoitoa edellyttänyt kudosvamma polvessaan. Lisäksi selvitettiin, pystyvätkö potilaat palaamaan vammaa edeltäneelle fyysisen aktiivisuuden tasolle leikkauksen jälkeen sekä alaraajojen lihasvoimien palautumista viiden vuoden seuranta-aikana. Tutkimusaineisto- ja menetelmät Ne 88 potilasta, jotka olivat hakeutuneet Sairaala ORTONiin polven takaristisiteen korjausleikkaukseen, jaettiin leikkausdiagnoosin mukaan kahteen ryhmään: yksittäinen takaristiside vamma (PCL – ryhmä, n=37) ja takaristisiteen ja muun nivelsiteen tai kudoksen vamma (PCL + muu – ryhmä, n=38). Potilaille tehtiin fysioterapeutin tutkimus ennen leikkausta sekä seurantamittaukset 1, 2, ja 5 vuotta leikkauksen jälkeen. Arviointimenetelminä käytettiin - the International Knee Dokumentation Committe (IKDC), Lysholm ja Kujala -pisteytyksiä sekä isokineettisiä lihasvoimamittauksia: maksimaaliset huippuarvot (Newton metriä) ja leikatun alaraajan suhteellinen voima verrattuna vastakkaiseen alaraajaan (%) polven nivelkulmanopeuksilla 60º/sek ja 180º/sek. Keskeiset tulokset Viiden vuoden seurannassa molemmissa ryhmissä tapahtui tilastollisesti merkitsevää parannusta. Viiden vuoden seurannassa IKDC:n perusteella leikatun polven toiminta arvioitiin normaaliksi tai melkein normaaliksi 75 %:lla PCL ryhmässä ja 66 %:lla PCL + muu ryhmässä (p<0.001). PCL – ryhmässä 67,5 % ja PCL+ muu ryhmässä 67 % arvioi pystyvänsä kuormittavaan tai kohtalaisen kuormittavaan fyysiseen aktiivisuuteen (p<0.001). Molemmissa ryhmissä sekä polven ojennus- että koukistusvoimat paranivat (p