Stressi ja sen kehkeytyminen ja yhteydet hyvinvointiin keskiaikuisuudessa

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin stressin kokemista sekä stressin absoluuttista ja suhteellista pysyvyyttä keski-iässä, eli 36-vuotiaasta 42-vuotiaaksi ja 50-vuotiaaksi saakka. Lisäksi tutkittiin edellä mainituissa ikävaiheissa koetun stressin yhteyksiä 50-vuotiaana koettuihin subjektiiviseen, psykologiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Sukupuolen rooli edellä kuvatuissa yhteyksissä otettiin huomioon tarkastelemalla naisia ja miehiä tutkimuksessa osin erikseen, osin lisäämällä sukupuoli luokittelevaksi tekijäksi, ja osin käyttäen analyyseissa sukupuolimuuttujasta muodostettuja yhdysvaikutustermejä. Tutkimuksessa käytettiin Lea Pulkkisen vuonna 1968 aloittaman Lapsesta aikuiseksi –tutkimuksen 36-, 42- ja 50-vuotiailta tutkittavilta vuosina 1995, 2001 ja 2009 kerättyä aineistoa. Analyysimenetelminä käytettiin Pearsonin korrelaatiokertoimia, toistomittausten varianssianalyysiä ja hierarkkista regressioanalyysiä. Tulokset osoittivat, että stressin keskiarvotaso pysyi samana kaikissa kolmessa ikävaiheessa molemmilla sukupuolilla. Stressin suhteellinen pysyvyys ikävaiheesta toiseen oli kohtalaista. Lisäksi havaittiin, että stressin kokeminen aiemmissa ikävaiheissa ennusti alhaisempaa hyvinvointia 50-vuotiaana, kaikilla hyvinvoinnin osa-alueilla. Eniten stressi selitti subjektiivista hyvinvointia, jonka osalta ilmeni myös sukupuolten välinen eroavaisuus 50-vuotiaana koetun stressin suhteen. Subjektiivinen hyvinvointi oli korkeampaa miehillä, jotka olivat stressaantuneimpia, kun taas naisilla yhteys oli päinvastainen. Myös 42-vuotiaana koetulla stressillä ja sukupuolella oli yhdysvaikutus 50-vuotiaana koettuun sosiaaliseen hyvinvointiin: miehillä stressi 42-vuotiaana ennusti alhaisempaa sosiaalista hyvinvointia 50-vuotiaana, mutta naisilla tällaistä yhteyttä ei havaittu