Narratiivisten identiteettiprojektien transformaatio yksilöpsykoterapiassa

Käsillä olevan laadullisen tapaustutkimuksen tarkoituksena on kuvata narratiivisten identiteettikertomusten performanssia ja transformaatiota yksilöpsykoterapian kontekstissa. Tutkimusaineistona on Jyväskylän yliopiston Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikan 30-vuotiaan naisasiakkaan 20 istunnon psykoterapiaprosessi. Aineisto koostuu nauhotetuista terapiaistunnoista, jotka olen litteroinut analyyttista työtä varten. Naisasiakas on ilmoittanut tulosyyksi kriisiytyneen elämäntilanteen ja toistuvat paniikkikohtaukset. Tämän työn tutkimukselliseksi fokukseksi on rajautunut identiteettikertomusten rakentuminen, jolloin kliininen ilmiö (paniikkihäiriö) ja sen hoitokäytänteet ovat jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Tutkimus ponnistaa pääasiallisesti sosiaalipsykologisista lähtökohdista. Menetelmällisesti tutkimuksessa hyödynnetään narratiivista aineiston lukutapaa. Tarkastelen asiakkaan puhetta hallitsevien dominanttien identiteettikertomusten rakentumista narratiivisen identiteetin ja performanssin käsitteitä hyödyntäen. Sosiaaliskonstruktionistisesti narratiivisen identiteetin oletetaan elävän ja muuntuvan kollektiivisissa yhteyksissä tuotetuissa kertomuksissa. Analyysin performatiivinen ote ohjaa lukemaan aineistoa sekä ikään kuin ”yleisö mielessä” että itsen ja toisten kasvojen suojaamisen ja toivotun minän performanssin näkökulmista. Analyysi toi näkyville kolme rigidinä performoituvaa, asiakkaan puhetta tiheästi ja eri yhteyksissä hallitsevaa identiteettikertomusta. Jokainen näistä kertomuksista rakentui kahdesta vallalla olevasta teemasta, joille oli yhteistä sekä ehdottomina että suljettuina kerrotuksi tuleminen. Nämä kertomukset performoituivat asiakkaan toimijuuden maisemaa kaventavina. Tällöin terapeutin puheenvuoroissa fokukseksi valikoituivat vaihtoehtoista, joustavampaa identiteetin kertomista mahdollistavat narratiiviset avaukset. Näissä jäsennyksissä performoituu asiakkaan kasvoja suojaavaa, minäkertomuksiin rakentuneita kiinnikerrottuja merkityksiä kyseenalaistavaa ja näiden kertomusten ehdottomuutta ainutkertaisilla avauksilla raottavaa kertomista, jonka turvin asiakkaalle mahdollistuu itsen monisäikeisempi ja joustavampi identiteetin kertominen ja performanssi. Keskeisenä näyttäytyvät sellaiset identiteettikertomukset, jotka onnistuvat kannattelemaan asiakkaan elettyä kokemusta monipuolisemmin ja asettumaan jouhevammin vaihteleviin ja yllättäviin elämäntilanteisiin. Tutkimus puoltaa psykoterapian merkitystä eräänlaisena identiteetinrakennustyönä, mikä korostaa terapeutin vastuuta. Voidakseen toimia aidosti asiakkaan hyväksi terapeutti tarvitsee kykyä ymmärtää identiteetin tuottamisessa ja tuotetuksi tulemisessa narratiivisen identiteetin voiman suhteessa asiakkaan itselleen mahdollisiksi näkemiin elämänsisältöihin