Viidesluokkalaisten oppilaiden minäpystyvyys koulun musiikkitunneilla

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaiseksi viidesluokkalaiset oppilaat kokevat minäpystyvyytensä musiikkitunneilla. Tutkielmassa selvitetään minäpystyvyyden yhteyttä sukupuoleen, harrastuneisuuteen sekä oppilaan käymään kouluun. Lisäksi tutkielmassa kuvataan viidesluokkalaisten oppilaiden aktiivista musiikkiharrastusta ja sen yhteyttä sukupuoleen. Tutkimuksen tulosten mukaan viidesluokkalaisten oppilaiden minäpystyvyys musiikkituntien eri osa-alueilla on keskinkertainen. Korkein minäpystyvyys oppilailla on yleisessä minäpystyvyydessä ja heikoimmaksi minäpystyvyys koetaan laulamisessa. Minäpystyvyys on tuloksien mukaan vahvasti sukupuolisidonnainen. Tytöt arvioivat minäpystyvyytensä musiikkitunneilla korkeammaksi kuin pojat kaikilla musiikin osa-alueilla. Harrastuneisuudella on suuri yhteys oppilaiden kokemaan minäpystyvyyteen koulun musiikkitunneilla. Musiikkia harrastavat oppilaat kokevat minäpystyvyytensä paremmaksi kaikilla musiikin osa-alueilla verrattuna musiikkia harrastamattomiin oppilaisiin. Erityisen suuri ero minäpystyvyydessä näkyy teorian hallinnassa. Myös koulujen välillä löytyy tilastollisesti merkitseviä eroja minäpystyvyydessä. Oppilaista melko suuri osa harrastaa aktiivisesti soittoa tai laulua. Yleisin harrastusmuoto on yksinsoittaminen. Yleisimmät soittimet oppilaiden keskuudessa ovat piano ja kitara. Soittimet ovat vahvasti sukupuolisidonnaisia. Tytöt soittavat useimmiten pianoa ja pojat kitaraa. Laulaminen on myös hyvin sukupuolisidonnaista ja sen harrastaminen on kaikilta osin yleisempää tyttöjen keskuudessa