Language choice in EFL teaching : student teachers' perceptions

Vieraan kielen opettaja tekee luokkahuoneessa jatkuvasti valintoja luokkahuonekielen suhteen, olivatpa nuo valinnat sitten tietoisia tai tiedostamattomia. Opettaja voi puhua joko kohdekieltä tai oppilaiden äidinkieltä niissä eri vuorovaikutustilanteissa, joita hän oppitunnilla kohtaa. Kielenvalinta vieraan kielen opetuksessa on synnyttänyt paljon keskustelua asiantuntijoiden keskuudessa. Onkin syntynyt kaksi eri ajattelukuntaa: toiset puhuvat äidinkielen käytön puolesta, kun taas toiset kannattavat eksklusiivista kohdekielen käyttöä. Tämä tutkimus keskittyi englannin opetusharjoittelijoiden näkemyksiin äidinkielen ja kohdekielen käytöstä ja siihen, miten he tulkitsevat omia kielivalintojaan. Tutkimuksen pääasiallinen tarkoitus oli kartoittaa, millaisia käyttötarkoituksia opetusharjoittelijat löytävät suomelle ja englannille. Tutkimus perustui haastatteluaineistoon, joka hankittiin käyttäen kahta haastattelutyyppiä: puolistrukturoitua haastattelua ja stimulated recall -haastattelua. Jälkimmäisessä haastateltavat tulkitsivat omia kielivalintojaan videomateriaalin pohjalta. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Esiin nousi kolme kielenkäytön kategoriaa: opettaja-lähtöinen, oppilas-lähtöinen ja diskurssi-lähtöinen kategoria. Haasteltavat pohtivat myös suomen ja englannin käytöstä koituvia haittoja. Lisäksi haastateltavat toivat esiin opetusharjoittelussa saadut kielenvalintaa koskevat ohjeistukset ja niiden vaikutukset heidän toimintaansa. Tulokset osoittivat, että haastateltavat kannattivat englannin käyttöä joko ainoana tai pääasiallisena luokkahuonekielenä. Kuitenkin sekä äidinkielelle että kohdekielelle löytyi useita eri käyttötarkoituksia. Tietyn kielen käyttöä selitettiin muun muassa psykolingivistisillä tekijöillä, pedagogisilla tarkoitusperillä sekä vuorovaikutustilanteen luonteella