Jyväskylän seudun järjestöjen Päihdekuntoutusohjelman kehittämisprojektin eli Päihken arviointia

Tutkimuksen kohteena oli Jyväskylän seudulla 2003–2006 toteutettu kuuden järjestön yhteinen Päihdekuntoutusohjelman kehittämisprojekti Päihke. Tutkimustehtävänä oli selvittää Päihke-projektin vaikutusta sen ensimmäisenä toimintavuotena järjestöjen välisiin suhteisiin, järjestöjen näkemyksiin työnsä kohteesta ja yhteistyöhön. Tutkimuksessa on selvitetty edistymistä hankesuunnitelman yhteistoimintaan liittyvissä tavoitteissa tutkimusajankohtana. Tutkimuksen ensisijainen aineisto oli viiden projektityöntekijän ja hankkeen ohjausryhmän kuuden jäsenen haastattelut. Oheisaineistona on ollut projektista tutkimusajankohtana syntynyt kirjallinen materiaali (hankesuunnitelmat, muistiot ja raportit sekä projektipäiväkirjat). Tutkimus on realistinen arviointi. Aineiston käsitteellisen järjestäminen välineenä tutkimuksessani olen käyttänyt grounded theorya. Tämän aineiston mukaan järjestöjen välinen yhteistyö on tiivistynyt hankkeen aikana ja se on saanut uusia muotoja. Konkreettisia esimerkkejä yhteistyöstä ovat hankkeen rakenteet, kuten kuntoutustyöryhmä ja ohjausryhmä. Näiden toimintamuotojen merkitys on kokemus niiden sisällöstä ja toimivuudesta. Yhdessä tehtyjen toimintojen ja hankkeeseen liittyvien rakenteiden lisäksi järjestöjen kahdenkeskinen yhteistyö on lisääntynyt ja saanut uusia muotoja. Tieto toisten toiminnan periaatteista ja arvomaailmasta sekä vuorovaikutuksen ja yhteistyön kautta toisten työn kunnioitus lisääntyivät. Yhteistoiminnan tehostumiseen on hankkeen lisäksi vaikuttanut Jyväskylän Seudun Päihdepalvelusäätiön perustaminen. Toinen järjestöjä läheisempään yhteistyöhön vievä tekijä oli tutkimuksen mukaan yhteiskunnallinen kehitys. Lähinnä tässä on kyse päihdetyön rahoituksessa tapahtuneista muutoksista Projektin valmistelussa joissakin järjestöissä henkilöstön sitouttaminen hankkeeseen oli jäänyt puutteelliseksi. Henkilöstö oli kokenut tulleensa sivuutetuksi yhteishankkeen luomisessa ja tämä heijastui projektin ensimmäisen vuoden toimintaan. Toinen keskeinen hankkeen toteuttamiseen liittyvä ongelma oli puutteet ohjausryhmän, projektityöntekijöiden ja koordinaattorin välisessä keskustelussa ja samalla työssä. Projektityöntekijät kokivat tulleensa hankkeessa huonosti kuulluiksi. Ammatillisen ja kokemuksellisen päihdetyön liittoutuminen yhteiseen hankkeeseen luo tärkeän väylän purkaa vanhoja yhteistyön rasitteita, jotka voivat muodostua myös esteeksi yhteisten asiakkaiden kuntoutumisedellytyksille. Yhteistyöhankkeissa tulee kiinnittää huomiota hankkeen valmisteluvaiheeseen ja organisaatioiden sitouttamiseen tulevaan toimintaan. Projektien arvioinnin lisäksi tuota arviointia tulee raportoida ja levittää. Näin voidaan välttyä vanhojen virheiden toistamiselta omassa hankkeessa