Tutkimus diskurssien välisestä kamppailusta Kansallinen Kokoomus r.p:ssa vuosina 1965-1970

Tutkimuksessani tarkastelen Kansallinen Kokoomus r.p:n sisäistä aatekamppailua vuosina 1965– 1970. Tutkin miten uudistusta tehtiin, ja mitä muutoksentekijöiden tavoitteet edustivat suhteessa koko muutosprosessiin. Näitä tulkitsen Thomas Kuhnin käsitteiden kautta, mitä olen tulkinnut uudelleen diskursiivisen maailmankuvan avulla. Käytän Kuhnin käsitteistä muodostettuja käsitteitä normaalikieli ja anomaliaprosessi kuvaamaan kokoomuksen sisäisten diskurssien välistä konfliktia. Kokoomuksessa oli 60-luvulle mentäessä vallinnut hyvin keskusjohtoinen johtamistapa ohjelmatyön osalta. Perusteiltaan konservatiivinen puolue kohtasi kuitenkin Kokoomuksen Nuorten Liitto ry:n ja Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry:n jäsenistön raivoisan hyökkäyksen 60- luvun puolessa välissä. Nuori ja vanha sukupolvi ajautuivat kamppailuun normaalikielen asemasta. Lopulta kaikkein radikaaleimmat nuoret olivat valmiita hylkäämään koko konservatiivisen ideologian. Tämän tutkimuksen lopputulos on se, ettei diskurssien välinen kamppailu koskaan ratkennut. Silti kokoomusaate muuttui. Diskurssien välisessä vuorovaikutuksessa kehittyi aikaa myöten puolueelle kieli, jota kutsun diskurssien välisten kamppailujen normaalikieleksi. Diskurssit järjestyivät dynaamisesti osaksi puolueen paradigmaan. Diskurssien väliset konfliktit myös määrittelevät paradigman laajuutta. Kokoomuksen politiikan keskipisteen siirtyminen vasemmisto–oikeistoakselilla ei aina ole vaali- ja kannatustaktinen valinta, vaan puolueyhteisön diskurssien vuorovaikutuksessa syntyvä muutos. Kuhnin käsitteet kuvaavat mielenkiintoisella tavalla puolueen muutosprosessia. Se auttaa ymmärtämään paremmin paitsi muutoksentekijöiden poliittisia intentioita myös koko muutoksen rakennetta. Kyse kokoomuksen tapauksessa ei ollut ainoastaan vallantavoittelusta ja vaalivoitosta, vaan tavoitteista muuttaa myös puolueen paradigmaa