Työelämätaitojen oppiminen korkeakoulutuksessa : asiantuntijaksi sosiaali-, terveys- ja hoitoaloille

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä työelämätaitoja korkeakouluopiskelijat kokevat oppineensa koulutuksen aikana, ja onko ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden välillä eroja taitojen oppimisessa. Tarkastelun kohteena olivat sosiaali-, terveys- ja hoitoalan opiskelijat, joten vertailua tehtiin myös heidän välillä. Lisäksi haluttiin selvittää, onko sukupuolten ja eri-ikäisten välillä eroja kokemuksissa työelämätaitojen oppimisesta sekä onko työkokemuksella, harjoittelun suorittamisella tai aiemmalla koulutuksella yhteyttä kyseessä olevien taitojen oppimiseen. Työelämätaidoilla tässä tapauksessa tarkoitetaan yleisiä, alalta toiselle siirrettäviä taitoja. Tämän tutkimuksen aineisto oli osa laajempaa hanketta, Ohjauksen ja työelä-mätaitojen kehittäminen korkea-asteella ja sen osaprojektia Työelämävalmiudet ja -yhteydet korkea-asteella, jonka puitteissa aineisto kerättiin vuonna 2010 sähköisellä kyselylomakkeella. Sosiaali-, terveys- ja hoitoalojen vastaajia oli 585 Jyväskylän, Tampereen ja Oulun seudun ammattikorkeakouluista sekä yliopistoista. Vastausprosentti oli 40 ja kaikkiaan vastaajista 71 % oli yliopisto-opiskelijoita ja 29 % ammattikorkeakouluopiskelijoita. Tulokset analysoitiin hyödyntäen tilastollisia testejä. Summamuuttujia muodostui viisi – tiedonhankinta- ja analysointi-, viestintä-, ammatilliset ja innovatiiviset taidot sekä kielteiset asiat – ja yksi yksittäinen muuttuja – oman työn arviointitaito. Tutkimuksessa saatiin selville, että sosiaali-, terveys- ja hoitoalan korkeakou-luopiskelijat kokivat oppineensa monenlaisia taitoja ja asioita esimerkiksi tiedonhankinta- ja analysointitaitoja sekä oman työn arviointitaitoa. Vähiten opintojen aikana oli saatu tietoa kielteisistä asioista. Korkeakoulujen profiilien mukaisesti yliopisto-opiskelijat olivat kokeneet oppineensa enemmän tiedonhankinta- ja analysointitaitoja, kun taas ammattikorkeakouluopiskelijat arvioivat ammatillisten taitojensa kehittyneen enemmän. Lisäksi ammattikorkeakouluopiskelijat olivat kokeneet oppineensa koulutuksen aikana enemmän viestintätaitoja sekä saaneensa enemmän tietoa kielteisistä asioista. Eri opiskelualoja vertailtaessa terveysalan opiskelijat olivat kokeneet oppineensa eniten tiedonhankinta- ja analysointitaitoja verrattuna muihin aloihin. Sosiaa-lialan opiskelijat kokivat saaneensa eniten tietoa kielteisistä asioista ja hoitoalan vastaajien viestintätaidot olivat kehittyneimmät. Korkeakouluopiskelijoiden aiemmalla työkokemuksella ei näytä olevan juurikaan yhteyttä työelämätaitojen oppimiseen koulutuksen aikana, sillä korrelaatiot olivat pieniä. Sen sijaan harjoittelun suorittaminen oli kehittänyt opiskelijoiden mielestä viestintä- ja ammatillisia taitoja sekä kielteisiä asioita. Tästä voidaan päätellä, että opiskelijat eivät siis aina tunnista työelämätaitojen kehittymisen paikkoja, joten tätä tulisi huomioida enemmän korkeakoulupedagogiikassa