Dementian sosiaalinen rakentuminen omaishoitajien fokusryhmäkeskustelussa

Tutkielman tavoitteena on analysoida omaishoitajien dementiapuheen rakentumista fokusryhmäkeskustelun viitekehyksessä. Tehtävänä on tarkastella sitä, millaisia dementiaan liittyviä tulkintarepertuaareja fokusryhmäkeskustelusta voidaan tunnistaa ja miten kyseisiä repertuaareja käytetään ryhmäpuheessa. Kielellisen vuorovaikutuksen sisällön ja muodon lisäksi analyysi kohdentuu myös puhetapojen tehtäviin ja potentiaalisiin seurauksiin. Tutkimusaineisto koostuu kertaluonteisesta 1,5 tunnin mittaisesta fokusryhmäkeskustelusta, jossa kahdeksan avo- tai aviomiehensä omaishoitajana toimivaa naista puhuvat dementiateemasta yhdessä tutkielman tekijän kanssa. Tutkimusaineisto analysoitiin diskurssianalyyttisesti. Diskurssianalyysi ja sosiaalinen konstruktionismi ovat myös tutkimuksen laajempia teoreettis-metodologisia lähtökohtia. Fokusryhmäkeskustelussa on tunnistettavissa kolme tulkintarepertuaaria: holistinen repertuaari, vaiherepertuaari ja metamorfoosirepertuaari. Holistisessa repertuaarissa dementiaa jäsennetään kokonaisvaltaisena kysymyksenä, johon sisältyy lääketieteellisiä, psykologisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Repertuaarissa tarkastellaan dementiaan liittyviä avuntarpeita ja voimavaroja, joten puhetavassa puretaan kapeaa ja patologisoivaa dementiakuvaa. Vaiherepertuaarissa dementiasta puhutaan vaiheittaisesti etenevänä ilmiönä. Vaiheittaisen merkityksellistämisen tavan avulla tuotetaan ”reseptitietoa” tyypillisestä dementiapolusta. Puhetavan voidaan myös ajatella tukevan omaishoitajaa dementian seurannassa ja tulevaisuuden ennakoinnissa. Metarmorfoosirepertuaarissa dementiaa kuvataan syvällisenä muodonmuutoksena, jossa puoliso muuttuu lapseksi ja omaishoitaja asemoituu äidiksi. Näiden kielikuvien avulla jäsennetään diagnoosin saaneen puolison riippuvuuden ja avuntarpeiden lisääntymistä sekä hänen toimijuutensa muuttumista. Holistisesta repertuaarista poiketen metamorfoosirepertuaarissa vaietaan dementiaan liittyvistä voimavaroista. Tutkimus lisää tietoisuutta kielenkäytön sensitiivisyydestä ja dementian kokonaisvaltaisuudesta. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että dementia kytkeytyy myös ajalliseen perspektiiviin ja toimijuuden muuttumisen teemaan. Tulokset voivat herättää ajatuksia, keskustelua ja uusia (tutkimus)kysymyksiä dementian moni-ilmeisyydestä. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa haluttaessa esimerkiksi dementiayhdistystoiminnassa, gerontologisen sosiaalityön ja dementiatyön käytännöissä, sosiaalityön koulutuksessa ja arkisissa vuorovaikutustilanteissa