Luottamuksen loppu : konkurssiin ajautuminen ja sen vaikutukset konkurssintekijän elämään Jyväskylän kaupungissa 1870-luvulla

Työssä tarkastellaan mikrohistoriallista lähestymistapaa hyödyntäen konkurssia ja sen kokeneita ihmisiä 1800-luvun jälkipuoliskon Jyväskylässä. Aiempi tutkimus on keskittynyt etenkin rannikkoseutujen suurkauppiaiden taloudellisen toiminnan selvittämiseen, joten työn alueellinen rajaus — pieni ja nuori sisämaan kaupunki — tarjoaa siten erilaisen lähtökohdan tulkinnoille. Toisin kuin useimmiten aikaisemmassa tutkimuksessa, työssä pääosassa ovat menestyjien sijaan taloudellisessa elämässään vaikeuksiin joutuneet ihmiset. Työssä on kyse vararikkoisen selviytymisestä sekä tarkastelusta ennen ja jälkeen. Sosiaalisen pääoman teorian käsitteistön, etenkin luottamuksen ja maineen avulla työssä kysytään, vaikuttiko ennen konkurssia nautittu sosiaalinen pääoma vararikosta selviytymiseen. Siten tarkasteluun nousevat paitsi konkurssin vaikutukset, myös mahdollisuudet ja sille annetut arvostukset. Konkurssi tarkoitti koko omaisuuden luovuttamista velkojille sekä määritelmällisesti että konkreettisesti. Patriarkaalisten ihanteiden mukainen elämä rikkoutui, koska vararikkoisella oli edessään muuttamista, köyhyyttä ja epäonnisia yrityksiä jatkaa pääomia vaativaa elinkeinoa. Ennen konkurssia hankittu maine luotettavana miehenä ei suojellut joutumiselta ulos niistä sosiaalisista yhteyksistä, joissa vakavaraisuudelle annettiin erityinen merkitys. Ei kuitenkaan voi sanoa, että konkurssi olisi merkinnyt joutumista paikallisyhteisön hylkäämäksi. Kovin suuret eivät enää mahdollisuudet kuitenkaan konkurssin jälkeen olleet, ainakaan kotikaupungissa. Työn tärkeimmät alkuperäislähteet ovat Jyväskylän raastuvanoikeudessa konkurssien käsittelyissä syntyneet varsinaisasiainpöytäkirjat sekä niiden liiteasiakirjoista muodostetut konkurssiasiakirjavihkot. Työn metodina on lähteiden lähiluvun ohella eri lähteistä saatujen tiedonmurusten yhdistely johtolankaparadigmaa mukaillen, joten alkuperäisaineistoa on laajennettu useaan eri lähdetyyppiin. Oikeuslähteiden rinnalla on käytetty kunnan- ja valtion verotusaineistoja, kirkon rippi- ja historiakirjoja sekä yhdistysten arkistoja. Hyödyksi ovat olleet myös niin kaupungin vaivaishoitolautakunnan pöytäkirjat ja henkikirjat kuin Keski-Suomi -lehtikin