Kokemus elämänhallinnasta eläkkeelle siirryttäessä ja kolmannessa iässä

Suomalaisen yhteiskunnan vanheneminen ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle ja kolmanteen ikään nostaa esille kysymyksiä, miten vastattaisiin tulevaisuuden palvelujen tarpeisiin ja miten palvelujärjestelmää olisi kehitettävä. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää 60- ja 65-vuotiaiden ikääntyvien elämänhallintaa ja nykyistä sekä tulevaa tuen tarvetta. Elämänhallinnan viitekehyksenä on Antonovskyn koherenssiteoria, jossa elämänhallinta rakentuu merkityksellisyydestä, hallinnantunteesta ja ymmärrettävyydestä. Aineisto koostuu 35 Helsingin Vanhan kaupungin alueella asuvan henkilön haastattelusta. Haastateltavista enemmistö oli jo eläkkeellä, mutta osa oli vielä työelämässä. Haastattelu rakentui kahdesta osasta: elämäntilannetta ja voimavaroja selvittävästä teemahaastattelusta sekä tulevaisuuden muistelusta, jossa ikääntyvät ihmiset kuvailivat aikaa, jolloin he olisivat 70-vuotiaita ja heidän elämässään asiat olisi hyvin. Tulevaisuuden muistelun ideana on rakentaa reitti hyvän tulevaisuuden ja nykyisyyden välille. Aineistoa olen luokitellut aluksi SWOT- analyysia mukaillen: haastatteluissa kuvattuihin vahvuuksiin ja haasteisiin sekä tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja uhkiin. Analyysini tuloksena olen havainnut tulevaisuuden minuuden muodostavan neljänlaista uhka– mahdollisuus vastapariulottuvuutta. Tulevaisuuden minuudet myös muodostavat neljä erilaista uhka-mahdollisuus jatkumolle sijoittuvaa tyyppiä. Tutkimukseni mukaan tulevaisuuden minuudet ja niiden ulottuvuudet kuvaavat ikääntyvien ihmisten kokemuksia elämänhallinnasta ja tuen tarpeesta. Tyypittelyyn vaikutti yksilön tulevaisuuden minän ulottuvuuksille, haastattelun ajankohtana kokemille haasteille ja/tai voimavaroille antamat merkitykset. Tutkimuksen lopuksi käsittelin toimijuuden mahdollistumista, tuen tarvetta nyt ja tulevaisuudessa sekä keinoja vastata kolmannen iän ikääntyvien tarpeisiin