Sivullinen, toinen, muukalainen : Camus toiseuden representoijana

Tutkimukseni lähtökohtana on Albert Camus’n teos Sivullinen (L’Etranger). Tarkoituksena on tarkastella, kuinka Camus esittää sivullisuuden ja mitä viittauksia myöhemmässä tutkimuskirjallisuudessa on Sivulliseen. Aikomuksenani on tarkastella toiseutta tutkimus- ja osin kaunokirjallisuuden valossa ja selvittää siihen liittyviä syntyprosesseja ja politiikkoja, jotka johtavat tuohon ulkopuolisuuden tilaan. Tutkin myös sitä, millainen on sivullisen asema politiikan kentällä ja millaista politiikkaa sivullisen positiosta on mahdollista harjoittaa. Ensisijainen tutkimusmetodini on tulkitseva tekstianalyysi. Laajimmalle ulottuvan teoriapohjan työssäni muodostaa biopolitiikan-käsite, joka ulottuu kaikkiin kolmeen näkökulmaan joita työssäni tarkastelen. Tarkastelen toiseutta pääasiassa kolmen eri näkökulman kautta, jotka ovat: sukupuoli, normaliteetti ja paikka. Sukupuoli-kappaleessa käsittelen pääasiassa naisten toiseutta sekä niitä historiallisia ja poliittisia yhteiskunnallisia käytäntöjä, jotka ovat toimineet naisten alistamisen mekanismina. Normaliteetti-kappaleessa paneudun puolestaan siihen, kuinka yhteiskunta asettaa moraaliset puitteet sille, mikä on normaalia ja hyväksyttävää. Tämä normalisoiva valta pyrkii koulimaan ja korjaamaan normaalista poikkeavia. Näin biopoliittinen valta toimii suvereenin nimissä ottaen alamaisten ruumiit haltuun lähinnä biologisten prosessien kautta. Kolmas näkökulma koskee paikkaa, joka tuo esiin kansalaisoikeuksien ja ihmisoikeuksien yhtymäkohdat. Valtio on edelleenkin se suvereeni, joka antaa ihmisille oikeuksia ja velvollisuuksia tehden samalla näiden etuoikeuksien ulkopuolelle jäävistä muukalaisia. Muukalainen on joku, joka ei kuulu omaan yhteisöön. Muukalainen voi kuitenkin olla kansallisvaltion kipupiste, sillä häntä on mahdotonta paikoittaa ja näin ollen myös hallita. Tulen tässä työssäni toteamaan, että sivullisen harjoittama politiikka on välttämättä aktiivista politiikan harjoittamista. Tekemättä jättämisen politiikka on aina toisin valitsemista, ei pelkästään passiivista sivuun jättäytymistä. Sivullisten harjoittama politiikka on kuitenkin tavallista helpompaa sivuuttaa ja leimata epänormaaliksi, jolloin se joutuu käyttämään suuren osan voimastaan itsensä oikeuttamiseen ja olemassaolokamppailuunsa