Kiinan uhkan arviointia : Kööpenhaminan koulukunnan näkökulma ja New African sekä African Business -lehdet sen suhteellistajina

Tutkimuksen kohteena on Kiinan asema ja rajakäynti suhteessa vallitsevaan kansainväliseen järjestykseen. Vallitsevalla järjestyksellä tarkoitetaan postmodernia yhteistyöhön perustuvaa valtioidenvälisen toiminnan kenttää, joka on globalisaatioprosessien ja liberaalien arvojen läpäisemä. Tutkielman tarkoituksena on arvioida Kiinan globaalia asemoitumista käsittelevien konstruktioiden lähtökohtia. Empiirisenä aineistona on käytetty New African- ja African Business -aikakauslehtien sisältöä vuoden 2006 alusta vuoden 2007 puoliväliin. Arviointi tapahtuu narratiivisen tutkimusmetodin avulla, jolloin analyysia ohjaa rakenteita paljastava lukutapa. Hannah Arendtin näkökulma on metodologisen valinnan keskiössä. Hayden Whiten tuotannon kautta huomio kohdistuu sekä teorian että aineiston käsittelyssä narratiivin politiikkaan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on käytetty konstruktivistista turvallisuusteoriaa. Teoriataustaa voidaan pitää poikkileikkauksena Kööpenhaminan koulukunnan turvallisuuskäsitykseen, joka esitellään lähinnä Barry Buzanin ja Ole Waeverin kontribuution pohjalta. Kööpenhaminan koulukunta analysoi uhkaa puheaktina, jonka perusteita kannustetaan yhtäällä purkamaan mutta toisaalla uusinnetaan itse. Buzan esittää yhdessä tutkijakollegansa Gerald Segalin kanssa strategian, joka tähtää aggressiivisen ja nationalistisen Kiinan asettaman uhkan rajoittamiseen. Aineiston tarkoituksena on suhteellistaa teoriataustan näkökulmaa, joka edustaa vallitsevaa kansainvälistä järjestystä puoltavaa näkemystä maailmasta. Teoriatausta tulkitsee Kiinaa alueellisena suurvaltana, jonka globaali asema on riippuvainen ennen muuta sisäisen organisoitumisen asteesta sekä suhteista naapurustoa kohtaan. Aineisto puolestaan mieltää Kiinan lähitulevaisuuden supervaltana, joka haastaa kansainvälistä järjestystä potentiaalinsa ohella myös todellisella kapasiteetillaan. Haaste on aineistossa teoriataustaa kovempi, mutta uhkan sijaan Kiinan menestys esitetään mallina Afrikan kehitykselle. Käsitys Kiinasta on yltiöpositiivinen, mikä johtaa argumentaation herkästi epäpoliittisen alueelle. Tutkimus kannustaa pohtimaan perusteellisemmin Kiinan ja Afrikan vahvistuvaa sidettä sekä sen paljastamaa jännitettä liberaalin ja autokraattisen regiimin välillä