Kansanterveystyön hallinnoinnin muutokset 1970-luvulta nykypäivään : hyvinvointivaltiollisen kansanterveyden ja uuden kansanterveyden diskurssien esiintyminen suomalaisissa terveysstrategioissa

Tutkielma käsittelee suomalaisen kansanterveystyön hallinnoinnin muutoksia 1970- luvulta nykypäivään. Aineistona käytetään keskeisiä suomalaisia terveysstrategioita: sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisia suunnitelmia (Valsut) ja tavoite- ja toimintaohjelmia (TATO:t) sekä Kansanterveys 2015 -kansanterveysohjelmaa. Tarkastelu tapahtuu kahden aineiston pohjalta luodun diskurssin ja niiden välisen kamppailun kautta. Hyvinvointivaltiollisen kansanterveyden diskurssi viittaa keskushallintokeskeiseen ja hierarkkiseen hallintatapaan sekä näkemykseen, jonka mukaan väestön terveys saavutetaan laajalla yhteiskuntapolitiikalla, ja jonka keskeisiä arvoja ovat tasa-arvo ja palvelujen universaalius. Uuden kansanterveyden diskurssi puolestaan viittaa verkostomuotoiseen ja uusliberaaliin hallinnantapaan, joka pyrkii ratkaisemaan terveyden käsitteen epämääräisyyden asettamalla terveydelle erilaisia korvikearvoja. Uusi kansanterveys pohjautuu hallintaan, joka perustuu vastuullisiin kansalaisiin ja kansalaisten aktiivisuuteen ja voimautumiseen. Diskursiiviset muutokset osoittavat, että ohjelmallisella tasolla uuden kansanterveyden keskeinen periaate elinympäristöön vaikuttuvasta terveyspolitiikasta oli nähtävissä jo varhain kansanterveystyön hallinnoinnissa. Toisaalta vielä 1980- luvulla terveyspolitiikka painottui tavoitteistaan huolimatta terveyspalvelujärjestelmän laajentamiseen. Vasta vuoden 1993 valtionosuusuudistus merkitsi konkreettisia muutoksia hallinnan tapoihin kunnallishallinnon vahvistuessa. Tarkasteltujen muutosten pohjalta on pyritty esittämään, minkälainen on kansanterveystyön hallinnan käytännön regiimi Suomessa 2000-luvulla. Keskeisin muutos on ollut kokonaisvaltaisen suunnittelu-uskon katoaminen hallinnoinnista. Nykyinen hallinta perustuu sitä vastoin erilaisten terveydellisten riskien ennakointiin. Toisaalta ongelmien hallittavuutta on pyritty lisäämään kiinnittämällä hallinta tiettyyn tilaan siis kuntiin ja alueisii