Tiedon ja taidon pragmatistinen yhteenkietoutuminen

Tämä tutkielma käsittelee tiedon ja taidon suhdetta pragmatistisessa tietoteoriassa samalla sivuten kasvatusfilosofiaa. Tieto ja taito nähdään pragmatismissa yhteenkietoutuneina. Väitän, että tämä pitäisi ottaa huomioon koulutusjärjestelmäämme pohtiessa. Tutkielman kannalta tärkein argumenttini on pragmatismin väite, ettei tietoa voi nähdä toiminnasta erillisenä. Täten erilaiset tietämisen tavat tulevat lähemmäksi toisiaan. Tutkielman alussa avaan tiedon suhdetta toimintaan. Koska tieto nähdään toiminnasta riippuvaisena, sekoittuu siihen ruumiillisuuden kautta monenlaisia taidoksi luokiteltuja asioita, joita tutkin etenkin luvussa neljä. Argumentaationi perustuu usein pragmatistien kirjoituksiin, erityisesti Charles S. Peircen ja John Deweyn filosofiaan. Seuraavaksi kysyn, miksi pragmatismi tuo erilaiset tietämisen tavat yhteen. Syyksi esitän pragmatismin sisältämän esittämän tietoteoreettisen fundamentalismin kohtaan. Kun tieto nähdään osittain epävarmana, voidaan ymmärtää tiedonhankinnan, ja näin tietämisenkin olevan riippuvainen inhimillisistä käytännöistä. Painotan, että ihminen on luonnollinen olio, jonka olemiseen kuuluu sekä ruumiillisuus että tätä kautta biologisuus. Näin tieto sisältää paljon samanlaisia aineksia kuin taito. En väitä, että nämä käsitteet pitäisi nähdä synonyymeina, mutta argumentoin, että tieto ja taito kietoutuvat yhteen, ja on näin vaikea nähdä niiden välisiä rajoja. Lopuksi väitän, että hiljaisen tiedon käsite sisältää samankaltaista tiedon ja taidon sekä ei- propositionaalisen että propositionaalisen tiedon kietoutumista. Yhteenkietoutuminen tapahtuu etenkin kokemuksen kautta. Pragmatismi puolustaa kokemuksen tärkeyttä oppimisessa ja tietämisessä. Väitän, että sekä ammattikoulussa että akateemisissa koulutuksissa pitäisi ottaa huomioon tämä yhteenkietoutuminen. Tuon esimerkin avulla esille, kuinka tieto ja taito kietoutuvat yhteen erilaisissa ammateissa