Pyöräsuunnistuksen lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi

Suunnistus on ollut Suomessa jo pitkän aikaa koko kansan yhteinen urheiluharrastus. Suunnistusharrastuksen aloittaminen on mahdollista ympäri Suomea laajan ja aktiivisen seuratoiminnan avulla. Laji tarjoaa monenlaisia ja muuttuvia haasteita niin kuntoilijalle kuin kilpaurheilijallekin. Normaali ”metsäsuunnistus” on saanut rinnalleen myös uusia suunnistuslajeja, jotka jatkavat suunnistuksen perinteitä, mutta yhdistellen suunnistussisältöjä muihin lajeihin. Nykyään kansainvälisen suunnistusliiton (International Orienteerin Federation IOF) toiminnan piiriin kuuluvat suunnistus, hiihtosuunnistus, pyöräsuunnistus ja tarkkuussuunnistus. Viimeisimpänä mainitut ovat uusimpia tulokkaita. Kussakin lajissa harjoittelun sisältö ja keskeisimmät tavoitteet perustuvat lajista tehtyyn lajianalyysiin. Suunnistuksesta on tehty lajianalyysi jo aikaisemmin, niin harjoittelun kuin psyykkisenkin puolen osalta. Tämä työ on kuitenkin ensimmäinen pyöräsuunnistuksesta tehty lajianalyysi. Pyöräsuunnistus on niin uusi laji, että tutkimustietoa aiheesta ei löydy ollenkaan. Työhön käytetyt lähteet on koottu lähinnä suunnistuskirjallisuudesta sekä muutamista maastopyöräilyyn liittyvistä artikkeleista. Mukana on kuitenkin paljon oman urheilukokemuksen kautta sekä muilta lajin taitajilta kerättyä tietoa. Työssä esitellään pyöräsuunnistusta urheilulajina fysiologisesta, biomekaanisesta, taidollisesta sekä psyykkisestä näkökulmasta. Pyöräsuunnistuksen historiasta ja lajin tilasta Suomessa on myös kerrottu pääpiirteittäin. Työssä kuvataan millaista harjoittelua pyöräsuunnistajien tulee tehdä päästäkseen huipulle ja millaisia ominaisuuksia sinne pääsemiseksi vaaditaan. Lopussa on kuvattu esimerkinomaisesti suomalaisen hyvin menestyneen pyöräsuunnistajan harjoittelua, ravitsemusta, palautumisen ja kunnon seurantaa ja leiritystä