Vapaalle leikille annetun ajan perusteleminen ja toteutuminen toisluokkalaisten koulupäivässä

Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten vapaa leikki koulutyön osana on perusteltavissa ja toteutettavissa. Hermeneuttis-etnografinen tapaustutkimus peilaa erään toisen luokan käytäntöjä ja sen oppilaiden ja opettajan puheita leikistä kirjallisuuteen ja aiempaan tutkimustietoon. Tutkimuksen varsinainen aineisto koostuu tutkijan havainnoista sekä oppilaiden ja opettajan haastatteluista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu laajasta ja monipuolisesta kirjallisuudesta, jossa leikkitutkimusta täydentää muun muassa vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä käsittelevä tutkimus. Erillisiä teoria- ja tulososuuksia ei tutkielmassa ole. Teoria ja tutkimuksen aineisto käyvät tiivistä vuoropuhelua läpi tutkielman ja etsivät kolmessa pääluvussa vastauksia kolmeen tutkimuskysymykseen leikin toteutumisesta, perustelemisesta ja tukemisesta. Vapaa leikki osoittautui tutkimuksessa hyväksi avuksi luokan hyvän ilmapiirin ja yhteenkuuluvuuden tavoittelemisessa. Se vaikutti myös työrauhaan ja antoi opettajalle mahdollisuuksia lisätä oppilaantuntemustaan, antaa yksilöllistä opetusta sekä myös aikaa opetuksen suunnitteluun. Ennen kaikkea vapaa leikki tuotti oppilaille iloa ja sai koulunkäynnin tuntumaan mukavalta. Vapaan leikin toteuttaminen koulussa lasten koulunkäynnin ja kasvun tukemiseksi vaatii ennen kaikkea opettajan sallivaa ja edistävää asennetta. Myös koulun muun henkilökunnan on toimissaan ymmärrettävä ja hyväksyttävä leikin salliva toimintafilosofia. Leikkiä tukee myös monipuolisesti käytettävät tilat ja välineiden saatavuus. Tutkimus osoitti, että leikin käyttö on perusteltavissa osana ehyeen koulupäivään pohjaavaa opetusta. Tutkimuksen lähtökohtana oli toive jarruttaa lapsuuden lyhenemistä tukemalla leikin jatkumista pitkälle kouluikään. Tutkimus osoitti, että myös koulu voi vaikuttaa leikin jatkumiseen