Lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen mahdollisuudet erikoissairaanhoidossa

Tutkimuksessa tarkasteltiin mitkä tekijät auttavat terveydenhuollon työntekijöitä puuttumaan lähisuhdeväkivaltaan. Kiinnostus kohdistui erityisesti siihen, minkä varassa työntekijät rakentavat puuttumista mahdollistavaa puhetta. Analyysissa lähtökohtana oli sosiaalisesti jaettu tieto, eli se, kuinka ihmiset yhdessä tulkitsevat ja rakentavat sosiaalisia ilmiöitä ja niiden merkityksiä. Tutkimusmenetelmänämme on aineistolähtöinen analyysi (Grounded theory). Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta fokusryhmähaastattelusta. Haastattelujen tarkoituksena oli saada selville, millaisia asenteita terveydenhuollon ammattilaisilla on lähisuhdeväkivaltaa ja siihen apua hakevia kohtaan. Tutkimusaineistomme on osa laajempaa kehittämis- ja tutkimusprojektia Violence Intervention in Specialist Health Care (VISH, EU:n Daphne III-ohjelma 2009–2010). Projektin tavoitteena on kehittää erikoissairaanhoitoon tutkimustietoon pohjautuvaa lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen mallia. Tutkimuksessa tuli ilmi sekä lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen mahdollisuudet että puuttumisen esteet. Puuttumista mahdollistivat olemassa olevat voimavarat, työntekijän ammatilliset resurssit, potilaan tarpeiden huomioiminen ja toiveikkuuden ilmentäminen. Puuttumisen esteet liittyivät työntekijään, potilaaseen tai palvelujärjestelmään sekä yleisesti väkivaltaan ilmiönä. Nämä tekijät voivat estää työntekijää ottamasta lähisuhdeväkivaltaa esille sekä tehdä epävarmaksi puuttumisen suhteen. Tutkimuksen perusteella lähisuhdeväkivaltaan puuttumista mahdollistaa toiveikas näkökulma, jonka perusajatuksena on usko siihen, että pienikin puuttuminen on tärkeää. Tällöin työntekijä kiinnittää enemmän huomiota puuttumisen mahdollisiin hyötyihin kuin puuttumisen esteisiin. Toiveikas näkökulma syntyy, kun työntekijä luottaa mahdollisuuksiinsa vaikuttaa lähisuhdeväkivaltaan, kun työntekijällä on ymmärrystä potilaan tilanteesta ja kun työntekijä voi tukeutua organisaatiossa tarjolla oleviin voimavaroihin