Kuvat ja magia Marsilio Ficinon ajattelussa

Käsillä oleva tutkimus keskittyy kuvien ja symbolien rooleihin Marsilio Ficinon filosofiassa ja astrologisen magian teoriassa. Päätarkoituksena oli tutkia kuvien toimintaa ja siihen liittyviä teoreettisia taustaoletuksia, kuten käsityksiä ihmisen luomistyön arvosta ja muodoista universumin hierarkian operatiivisina osina. Tavoitteena on ollut välttää kuvamagian tutkimusperinteeseen toisinaan liittyneitä marginalisoivia näkökulmia; magia on pyritty sen sijaan näkemään osana maailmankuvien, tieteen, uskomusten, uskonnollisuuden ja parannuskäytäntöjen historiallista kehitystä, ja kuvien merkitystä on lähestytty niiden käyttötapojen kautta. Ficinon edustamassa emblemaattisessa traditiossa käsitys kuvien luon-teesta poikkesi ratkaisevasti nykyisestä: Symbolien ei katsottu perustuvan kon-ventioihin ja sopimuksiin, vaan kyseessä oli ”jumalallinen” merkkikieli, jossa symbolien viittaussuhteet olivat pysyviä ja muuttumattomia. Tämän suhteen Ficino oli sidoksissa etenkin Iamblikhoksen edustamaan uusplatonilaiseen ajatteluun, joskaan hän ei koskaan tuo teoriaa esiin niin voimakkaasti kuin esimerkiksi Ernst Gombrich Icones Symbolicae -esseessään oletti. Ficinon käsitykset symbolien toiminnasta olivat osin kytköksissä astrolo-gisen magian teoriaan. Tämä pohjautui antiikista perittyyn geosentriseen aristoteelis-ptolemaiolaiseen maailmankuvaan, jota Ficino täydensi uusplatonilaisilla ajatuksilla demoneiden ja jumalolentojen hierarkioista. Esimerkiksi amulettien toimintaa ei mielletty yliluonnolliseksi tai mystiseksi, vaan se oli sidottu keskiajan filosofian näkemyksiin universumin luontaisista toimintamekanismeista ja eri tasojen välisistä yhteyksistä. Kuvamagian toiminnallisessa keskiössä oli kuvan kanavoima okkultti voima, joka perustui kuvan ja taivaankappaleen oletettuun analogisuuteen tai samankaltaisuuteen. Ficinon ajattelusta ja aiemmasta astrologisesta traditiosta on eriteltävissä kolme imitaation tapaa, jota voi nimittää ikoniseksi, kvasi-ikoniseksi tai personifioivaksi ja symboliseksi samankaltaisuudeksi. Erilaisia perinteitä yhdistellen Ficino pyrki luomaan uudenlaisen oppi-neen magian ideaalin, joka täyttäisi aikakauden tieteelliset vaatimukset ja sopisi sivistyneelle kristitylle. Hänen näkemyksensä magian oppisisällöistä määrittelivät 1500-luvun luonnonmagian päälinjat ja heijastuvat edelleen nykyastrologiassa, magiassa ja taivaankappaleiden liikkeisiin perustuvissa vaihtoehtoisissa hoitomuodoissa, joiden teoreettinen pohja on vahvasti kiinni esiteollisen ajan pseudotieteellisessä ajattelussa. Nykynäkökulmasta katsoen Ficinon aikakauden magia oli arkiajattelun logiikkaan ja sattumanvaraiseen assosiointiin pohjautuva äärimmäisen venymiskykyinen oppijärjestelmä, jonka perusteet eivät kestä kriittistä tarkastelua