Varhaismodernin maaseutuyhteisön sosiaalinen kenttä ja kontaktinmuodostus Vuorimäen tilalla 1807-1883

Tutkimuksen aiheena on maaseutuyhteisön sosiaalinen kenttä ja kontaktinmuodostus, jota tutkin kummi-, avioliitto- ja palkolliskontaktien kautta. Tutkimuskohteena on keskisuomalainen Vuorimäen tila vuosina 1807–1883. Tutkimuksessa käytän yhteisöelämänkerrallista tutkimusotetta, jonka avulla saadaan koottua pienistä yksittäisiä ihmisiä käsittelevistä tiedon rippeistä laaja kuva koko yhteisöstä ja sen rakenteista ja mentaliteeteista. Tärkeä tutkimusmetodi on ollut myös sosiaalisten kenttien luominen, jossa olen soveltanut Juhani U.E. Lehtosen avioliittokenttä mallia ja kartallistamista. Keskeisinä lähteinä käytän rippi- ja historiakirjoja, joiden avulla olen selvittänyt tilan asukkaiden avioliitot, keitä on pyydetty tilan lapsille kummeiksi, sekä minne vuorimäkeläisiä itseään pyydettiin kummeiksi. Rippi- ja historiakirjojen avulla selviävät myös palkolliskontaktit sekä tilan asukkaiden palvelussuhteet ympäristössä. Näiden tietojen pohjalta olen pyrkinyt rakentamaan kokonaiskuvan Vuorimäen tilan sosiaalisesta kentästä. Tilan sosiaalinen kenttä paljastui melko suppeaksi. Aktiivinen toimintakenttä rajoittui noin 10 kilometrin säteelle tilasta. Maksimietäisyys sosiaalisille kontakteille oli poikkeuksetta 30 kilometriä, eli noin päivämatkan kävelyn verran. Vuorimäen tila jäi hieman syrjään alueen keskuksista, mutta tilan ympärille kehittyi selkeä toiminta-alue, jonka alueella tilan asukkaat elämänsä viettivät