Ammatillinen identiteetti korkeakouluopiskelijoilla : tarkastelussa sosiaali-, hoito- ja terveysalat

Tutkimuksessa selvitettiin kyselylomakeaineistolla suomalaisten ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden ammatillista identiteettiä sosiaali-, hoito- ja terveysalalla. Tavoitteena oli selvittää ammatillisen identiteetin rakenteen piirteitä. Samalla tutkittiin aikaisempien kokemusten ja tulevaisuuden suunnitelmien vaikutusta ammatillisen identiteetin projektissa tutkimusajankohtana. Tutkimus on osa Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaa Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella -hanketta. Korkeakoulutus on nykyisin kouluttautumista omalle uralle ja osaamiseen tietyn ammatin sijaan. Suomessa korkeakoulutusta järjestetään kahdella eri sektorilla, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa, joilla on omat koulutustavoitteensa. Tutkimusaineisto kerättiin internetkyselylomakkeella alkuvuodesta 2010. Ammatillista identiteettiä selvitettiin väittämäpatteristolla. Tutkimuksen perusjoukkona olivat Jyväskylän, Tampereen ja Oulun korkeakoulujen arviolta 1546 opiskelijaa sosiaali-, hoito- ja terveysaloilta. Lopullisessa aineistossa vastaajia oli 475 (31 %), joista ammattikorkeakouluopiskelijoita 138 (39 %) ja yliopisto-opiskelijoita 337 (28 %). Aloista muodostettiin viisi ryhmää: Sosiaaliala/AMK, Hoitoala/AMK, Sosiaaliala/YO, Hoitoala/YO, Terveysala/YO. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin tilastollisen analyysiohjelman avulla. Analyyseissa käytettiin frekvenssejä, keskiarvoja, prosenttijakaumia, ristiintaulukointeja, t-testiä, faktorianalyysia ja varianssianalyysia. Faktorianalyysilla muodostettiin opiskelijoiden ammatillista identiteettiä kuvaamaan viisi piirrettä. Ammatillinen identiteetti rakentui suuruusjärjestyksessä alan seuraamisesta, kokemuksellisesta identiteetistä, alaan sitoutuneesta identiteetistä, opintojen jatkamisesta sekä tietoisesta identiteetistä. Tutkimustulokset kertovat korkeakouluopiskelijoiden vahvasta ammatillisesta identiteetistä. Rakentumisessa ei ollut juuri eroa ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden eikä viiden koulutusalan opiskelijoiden välillä. Ainoastaan kokemuksellinen identiteetti oli vahvempi yliopisto-opiskelijoilla, erityisesti hoitoalalla. Jonkinlaisia alakohtaisia eroja voitiin havaita. Menneisyys (ikä ja työkokemus) ja tulevaisuuden työsuunnitelmat vaikuttivat ammatillisen identiteetin piirteiden voimakkuuteen opiskelijoilla. Tutkimustulokset tukevat näkemystä sosiaalisesti ja persoonallisesti vuorovaikutuksellisesta ammatillisesta identiteetistä korkeakouluopiskelijoillakin. Yksilöllisyys korostuu, erityisesti henkilöhistorian ja tulevaisuuden odotusten vaikuttamana. Siitäkin huolimatta, että jatkuva kehittyminen on osa ammatillista rakentumista, menneen ja tulevan vaikutus heijastaa jatkuvuuden tunnetta ammatillisuudessa. Korkea-asteella tulokset tulisi huomioida opiskelijoiden kokonaisvaltaisempana ohjauksena ammatillinen identiteetti -projektinsa hyväksi