Luovuus ja innovaatiot poliittisissa teksteissä ja kansalaisten puheenvuoroissa

Kun nykyään puhutaan luovuudesta ja innovaatioista, puhutaan usein kilpailukyvystä ja talouskasvusta. Tätä kutsutaan useissa eri lähteissä innovaatiopuheeksi, joka on tämän pro gradu -tutkielman aiheena. Tutkimuksen lähtökohtana ovat analyysit, jonka mukaan maailmantaloudessa on siirrytty innovaatiovetoiseen kehitysvaiheeseen, jossa luovuus ja innovaatiokyky nähdään nykyajan ja tulevaisuuden hyvinvoinnin turvaajana sekä olennaisena osana kilpailukykyä ja talouskasvua. Tarkastelun lähteenä ovat sekä poliittiset asiakirjat että Suomessa keväällä 2009 toteutettu verkkokysely ”Kuinka luovuutta ja innovaatioita voitaisiin Suomessa edistää?” Poliittiset asiakirjat kuvaavat keskustelua, jota nykyään luovuudesta ja innovaatioista käydään ja millaisia merkityksiä käsitteisiin liitetään. Euroopan unionin teemavuoteen liittyvää verkkokysely taas kertoo, mitä käsitteistä ajatellaan EU:n ulkopuolella. Jälkimmäistä aineistoa analysoin diskurssianalyysiä käyttäen. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka luovuudesta ja innovaatioista puhutaan edellä mainituissa yhteyksissä sekä kohtaavatko poliittisten asiakirjojen merkitykset kansalaisten mielipiteet. Olen tulkinnut verkkokysely-aineistoa luokittelemalla tulokset neljään repertuaariin eli merkityssysteemiin, joita käsittelen suhteessa poliittisten asiakirjojen käsityksiin. Repertuaarit on tuotettu verkkokyselyn vastausten sisältöä ja muotoa analysoiden. Ensimmäinen on luovuusrepertuaari, joita voi kutsua myös perinteiseksi näkemykseksi luovuudesta, sillä innovaatiot on häivytetty vastauksissa taka-alalle. Vastauksissa käytetään elävää kieltä ja korostetaan vapaan itseilmaisun terapeuttista luonnetta. Toisena on innovaatiorepertuaari, jossa innovaatiopuheen sanasto ja termit on omaksuttu, ja niitä käytetään perustellessa innovaatioiden ja luovuuden merkitystä osana yhteiskunnan kehitystä. Kolmantena on instituutiorepertuaari, jonka vastauksissa luovuutta ja innovaatiota käsitellään ennen kaikkea instituutioiden kautta, kuten esimerkiksi kasvatuksen ja koulutuksen näkökulmasta. Tästä repertuaarista käy ilmi myös verkkokyselyn vastaajien taustamuuttujat, sillä yli 70 prosenttia osallistuneista ilmoitti työskentelevänsä julkishallinnossa tai kouluympäristössä. Neljäntenä on nykyaikarepertuaari, jossa keskitytään luovuuden ja innovaatioiden esteisiin: nykyaikaan liittyvään kiireeseen ja ajanpuutteeseen