Metafiktiiviseen realismiin : tekijä-kirjailijan merkityksestä mimeettisen pinnan rikkovana metafiktiivisenä ulottuvuutena jälkirealistista romaanikäsikirjoitusta kirjoitettaessa

Gradun PDF-versio on pyydettävissä tekijältä, matti.tapionlinna (at) gmail.com. Pro gradu -tutkielmani aiheena on jälkirealismi ja se, miten tekijä-kirjailijan käytön kautta jälkirealistisen romaanikäsikirjoituksen rakenteeseen voidaan sitä kirjoitettaessa synnyttää oudontava metafiktiivinen ulottuvuus. Tämän rinnalla tutkin sitä todellisuuskuvaa, joka vaikuttaa kirjoittamani fiktion taustalla. Aloitan tutkielmani 1. luvun tulkitsemalla Paavo Haavikon runoa (1966) ja määrittelemällä fiktiota. Luvussa 2. seuraan Riikka Rossin (2009) esittelemää realismia koskevaa hahmotusta ja lähestyn realismia 1. kirjallisuuden tyylisuuntana, 2. yleisempänä pyrkimyksenä kuvata todellisuutta tunnistettavasti ja totuudenmukaisesti sekä 3. realismia diskurssina eli tapana sovittujen kirjallisten konventioiden kautta tuottaa realistista kirjallisuutta. Jälkirealismia Suomessa on tutkinut ennen kaikkea Milla Peltonen. Hänen määrittelemistään jälkirealismille ominaisista piirteistä keskityn erityisesti metafiktiivisyyteen. Tärkein jälkirealismia koskeva lähteeni on Peltosen väitöskirja Jälkirealismin ehdoilla: Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä sekä Finlandia-sarja (2008). Tutkielmani 3. luvussa tarkastelen metafiktiota. Keskeisin lähdeteokseni on Mika Hallilan väitöskirja Metafiktion käsite: Teoreettinen, kontekstuaalinen ja historiallinen tutkimus (2006). 4. luvussa käsittelen mimesistä ja mimeettisyyttä. Merkityksellisin lähteeni mimesistä tutkiessani on Christopher Prendergastin teos The Order of Mimesis: Balzac, Stendhal, Nerval, Flaubert (1986), jossa hän pohtii mimesiksen asemaa poststrukturalismin jälkeisessä kirjallisuudessa. Luvun lopuksi esittelen Roland Barthesin teoksessa S/Z (1974/1970) rakentamaa tulkintamallia. Sovellan sitä Franz Kafkan novelliin ”Kotiinpaluu” (1989/1922). Tutkielmani 5. luvussa esittelen tekijä-kirjailijan käsitteen. Käytän taustoituksessa Seán Burken (1995) tekemää hahmotusta, jossa tekijä-kirjailijan historiallisesti muuttuvaa asemaa lähestytään neljästä eri näkökulmasta. Näkökulmat Kaisa Kurikan (2006) mallintamina ovat: 1. inspiraatiomalli, 2. imitaatiomalli, 3. imaginaatio-malli sekä 4. impersonalistinen malli. Tekijä-kirjailijan kysymyksiä käsittelen myös Tomi Kaarton teoksen Tekijän syntymä: Michel Foucault’n arkeologian kauden ja Mihail Bahtinin kirjailijakäsitys (1998) pohjalta. Tulkitsen 6. luvussa Hannu Salaman esseetä teoksesta Miten kirjani ovat syntyneet 2 (1980). Esseen avulla paikallistan myös yhden, juuri tekijä-kirjailijan kautta tapahtuvan, keskeisen murroskohdan realismin ja jälkirealismin välillä. Perinteisen realismin todellisuuskuvan ylittäminen voi tapahtua eri tavoin. Hahmottamassani jälkirealismin metafiktiivisessä ulottuvuudessa ylitys tapahtuu niin, että tekijä-kirjailija asettuu metafiktiivisesti romaanin rakenteelliseksi osaksi siten, että perinteisen realistisen romaanin mimeettisen yhtenäiseksi sulkeutuva todellisuuskuva kyseenalaistuu. Tutkielmani teoreettinen osa toimii johdantona taiteelliseen osaan. Sen muodostaa romaanikäsikirjoitukseni Kotiinpaluu