Sykevaihtelu jääkiekkoilijan pelikauden aikaisen kuormittuneisuuden ilmentäjänä

Testattavina oli seitsemän miesjääkiekkoilijaa (24.8 ± 2.8 vuotta, 179.4 ± 5.0 cm, 82.1 ± 4.9 kg). Testattavia valittiin joukkueen jokaisesta kentästä siten, että testattavina oli puolustavia ja hyökkääviä pelaajia sekä maalivahti. Testipäivät sijoittuivat kauden puoliväliin (20.12.2004), jota olivat edeltäneet tiiviit harjoitus- ja peliviikot, ja kauden jälkeen huhtikuulle (28.4.2005), jota edelsi loma- ja harjoitteluviikot. Testipatteristo sisälsi palautumis- ja mielialakyselyt, ortostaattisen testin ja maksimaalisen epäsuoran hapenottotestin alku- ja loppuverryttelyineen. Näistä kaikista kuormitustiloista kerättiin sykedata syke-sykkeeltä Polar Electron S810 tai S810i sykevastaanottimilla. Analysoinnissa käytettiin Polar Presicion Performance analysointiohjelmaa (Polar Electro, Kempele, Finland). Kauden aikaisessa maksimaalisessa kuormituskokeessa HRmaks (p=0.02) ja submaksimaaliset sykkeet (p<0.05) olivat matalampia, ja Pmaks (p=0.002), VO2teor (p=0.008) ja LAmaks (p=0.047) suurempia kuin kauden jälkeen. Ortostaattisen testin syke-ero (seiso-masyke-leposyke) oli pienempi kauden aikana kuin kauden jälkeen (p=0.029). Mitä pienempi syke-ero kauden aikana oli, sitä suurempi oli itse arvioitu fyysinen palautuminen (p=0.045). Lisäksi mitä korkeampi leposyke oli, sitä korkeampi oli seisomasyke (p<0.01) ja sitä pienemmät olivat parasympaattista aktiivisuutta kuvaavat arvot istumisen ja seisomisen aikana (p<0.05). Loppuverryttelysyke oli matalampi kauden aikana kuin kauden jälkeen (p=0.005). Parasympaattista aktiivisuutta kuvaavat sykevaihtelumuuttujat olivat loppuverryttelyn aikana suuremmat kauden aikana kuin kauden jälkeen (p=0.005). Kauden aikaiset parasympaattista aktiivisuutta kuvaavat sykevaihtelumuuttujat lepotilassa olivat yhteydessä kauden jälkeiseen korkeaan fyysiseen palautumiseen (p