Fyysisen aktiivisuuden yhteys iäkkäiden henkilöiden kotihoidon käyttöön

Väestön ikääntymisellä ja siihen liittyvillä sairauksilla sekä toimintakyvyn heikkenemisellä on yhteys päivittäisten toimintojen vaikeutumiseen ja sitä kautta palvelutarpeen lisääntymiseen. Fyysisellä aktiivisuudella on kuitenkin mahdollista parantaa terveyttä ja toimintakykyä. Fyysisellä aktiivisuudella on mahdollista vähentää myös sairaala- ja laitoshoidon tarvetta sekä lääkäripalvelujen käyttömäärää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää fyysisen aktiivisuuden yhteyttä iäkkäiden henkilöiden kotihoidon käyttöön. Aineistona käytettiin Ikivihreät-projektin haastatteluaineistoa 75-vuotiaille jyväskyläläisille vuonna 1989 (n=355). Tutkimuksessa tarkasteltiin kysymyksiä, jotka käsittelivät siviilisäätyä, asumista, sairauksia, toimintakykyä sekä vapaa-ajantoimintaa ja palvelujen käyttöä. Lisäksi tarkasteltiin erikseen kerättyä osa-aineistoa (n=187) ikääntyneiden elämänaikaisesta fyysisestä aktiivisuudesta. Aineistoa analysoitiin frekvenssijakaumien, ristiintaulukoiden ja Khiin neliötestin avulla. Fyysisen aktiivisuuden ja kotihoidon käytön yhteyttä analysoitiin logistisella regressioanalyysillä. Kotihoidon käyttö ei eronnut elämänaikaisen fyysisen aktiivisuuden ryhmien välillä ristiintaulukoinnilla (p=0.347) eikä logistisella regressioanalyysilla (p=0.933). Sen sijaan viimeaikaisen fyysisen aktiivisuuden eri ryhmien välillä oli eroja kotihoidon käytön suhteen ristiintaulukoinnissa (p<0.001). Viimeaikainen fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä kotihoidon käyttöön myös logistisella regressioanalyysilla. Kuluneena vuonna vähäisesti fyysisesti aktiivisilla oli yli kolminkertainen todennäköisyys käyttää kotihoitoa kuin aktiivisemmilla (OR=3.32, 95% CI=1.72-6.42, p