Lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi pujottelussa

Salo, Tiina 2008. Lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi pujottelussa. Valmennus- ja testausoppi, VTE.A008. Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 41 s. Alppihiihto on epäsymmetrinen laji, jossa jalat toimivat eri tahtiin ja tuottavat erisuuruisia voimia käännöksen eri vaiheissa (Maffiuletti ym. 2005). Kaikilla huippupujottelijoilla näkyvät laskussaan samanlaiset trendit riippumatta laskijan ruumiinraken- teesta tai laskutyylistä. Näitä ovat yhdensuuntaiset sukset, jalat ja sääret, kuormitettu sisäsuksi, tasossa kulkevat suksen kärjet, nopea käännöksen vaihto, aikainen käännöksen aloitus sekä suksen paine oikolinjassa. (Gurshman 2005b.) Laskija tuottaa kääntäessään reaktiovoimaa, joka on vastakkaissuuntainen keskipakoisvoimaan nähden (Peltonen 2003). Pujotteluradalla on mitattu jopa 2,5- ja 1,5- kertaisia reaktiovoimia laskijan painoon nähden kohdistuvaksi laskijan ulko- ja sisäjalkaan (Müller ym. 2000). Käännöksen painekeskipiste liikkuu ovaalin muotoista rataa päkiän etuosasta monon keskiosaan käännöksen edetessä (Keränen ym. 2007a). Polvikulmat liikkuvat pujottelussa 92°:n ja 148°:een välillä sisäjalan polvikulmien ollessa kauttaaltaan ulkojalkaa pienempiä (mm. Müller ym. 2000). Alppihiihdossa käytettävää lihastyötä kuvastaa venymislyhenemis-sykli, jossa pääosa voimantuotosta tapahtuu eksentrisesti (Maffiuletti ym. 2005). Pujottelun kilpailusuoritus vaatii suurta maksimi- ja nopeusvoimaa sekä voimakestävyyttä. Vaikka kilpailusuorituksen energiantuotto tapahtuukin 60%:sti anaerobisesti (Veicsteinas 1984), hyvä aerobinen kestävyys on pujottelunkin perusta. Sen avulla urheilija palautuu nopeasti suorituksesta, jaksaa harjoitella riittävästi ja jaksaa läpi koko pitkän kilpailukauden (Pietilä 2007). Psyykkisistä tekijöistä laskemisesta nauttimisen ja tuntemusten yhdistämisen mielikuviin on todettu olevan tärkeitä tekijöitä alppihiihdossa menestymiselle (May 1987). Lisäksi tavoitteen asettaminen on tärkeä menestyksen avain (Servan 2008). Suomen maajoukkueen kauden 1998-1999 testituloksista anaerobisen peruskestä- vyys-, toistokyykky-, maksimivoima- sekä hyppy- ja nopeustestien tulokset korreloivat merkitsevästi FIS rankingmenestyksen kanssa (Talkkari 2000). Sveitsiläisen 10-vuotisen tutkimuksen mukaan alppihiihtäjien ominaisuuksista ainoastaan aerobinen teho on noussut muiden ominaisuuksien, kuten voima ja anaerobinen teho, laskiessa tutkimuksen aikana. (Science and Skiing III.) Huippumiesalppihiihtäjän yhden toiston maksimikyykkytulos on 165 kg ja naisen 110 kg. Kevennyshyppykorkeudet ovat vastaavasti miehellä ja naisella 55 cm ja 41 cm sekä maksimaalinen hapenottokyky 58 ml/kg/min ja 55 ml/kg/min. Harjoittelun ohjelmoinnissa kausi jaetaan peruskuntokauteen (PK), kilpailukauteen valmistavaan kauteen (KVK), kilpailukauteen (KK) ja siirtymäkauteen (SK). PK:lla harjoitellaan perusominaisuuksia, kuten kestävyyttä ja voimaa, ja KVK:lla otetaan harjoitteluun mukaan enemmän tehoja ja tehdään paljon lajiharjoittelua. KK:tta kuvaa nimensä mukaan kilpaileminen sekä runsas lajiharjoittelu ja ominaisuuksia säilyttävä kuivaharjoittelu. SK:lla ladataan akut uutta kautta varten. Klassisella jaksottelu -mallilla on merkittävä vaikutus varsinkin peruskuntokauden harjoittelun suunnittelussa alppihiihdossa (Reid & Haugen 2005). Lihasvoima, anaerobinen kapasiteetti ja kestävyys, aerobinen kestävyys, koordinaatio, ketteryys, tasapaino ja liikkuvuus ovat tärkeitä ominaisuuksia alppilajeissa menestymiselle ja niitä tu- lisi harjoitella sekä laji- että kuivaharjoittelun yhteydessä (Andersen & Montgomery 1988). Lajiharjoittelussa laadukkaan harjoittelun määrän tulee kasvaa noin 10% vuodessa, ollen 10-vuotiaalla noin 95 ja 19-vuotiaalla jopa 180 lumipäivää vuodessa. Vapaalaskun määrän tulee olla suuri nuorena, kun taas rataharjoittelu on pääosassa vanhemmilla alppihiihtäjillä. Kilpailustarttien määrän tulisi niin ikään nousta iän mukaan