Mielikuvia ja kokemuksia Turun kaupunkitiloista Olohuone 306,4km2 kaupunkitaidetapahtumassa : ympäristöestetiikan ja humanistisen maantieteen tulkintoja turkulaisista kaupunkitiloista uuden julkisen taiteen kontekstissa

Tutkin, muuttivatko Olohuone 306,4km2 kaupunkitaidetaidetapahtuman taideteokset Paikalla tai Sanojen kasvatuslaitos Turun seudun työttömät ry:n jäsenien mielikuvia Turun keskustan julkisista kaupunkitiloista. Muut tutkimuskysymykseni ovat millaisena ympäristöesteettisenä kaupunkitilana kohderyhmän jäsenet kokivat kaupunkitilan kaupunkitaiteen kontekstissa ja kenelle kohderyhmä koki kaupunkitilan kuuluvan. Oletukseni oli, että kohderyhmän mielikuvat kaupunkitiloista voivat muuttua, kun kaupunkitilaa koetaan ja tulkitaan uuden julkisen taiteen kontekstissa. Tutkittavina kaupunkitiloin ovat Tuomiokirkon piha-alue, Turun kaupungin teatterin piha-alue sekä Turun kaupungin pääkirjaston sisäpiha. Kaupunkitiloissa sijaitsivat kohderyhmän vierailujen aikana tapahtuman uutta julkista taidetta edustavat teokset Paikalla sekä Sanojen kasvatuslaitos. Kohderyhmäni koostuu kuudesta Turun seudun työttömät ry:n jäsenistä, joita haastattelin Olohuone – tapahtuman aikana. Lähtökohtani oli tutkia kaupunkitilan kokemista kokijan näkökulmasta. Näkökulmani aiheeseen on humanistismaantieteellinen, ympäristöesteettinen sekä kulttuuripoliittinen. Metodologinen välineeni haastatteluaineiston analyysissa on fenomenografia. Teokset Paikalla ja Sanojen kasvatuslaitos tukivat miltei jokaisen mielikuvia, mutta eivät kohderyhmän näkökulmasta muuttaneet heidän mielikuviaan tutuiksi kokemistaan kaupunkitiloista. Kaupunkitilat näyttäytyivät monikerroksisina elettyinä tiloina, jotka kuuluvat kaikille, ja joihin kohdistui hyvin erilaisia subjektiivisia ja jaettuja merkityksiä kuin myös käyttötarkoituksia