Lärare, läroplan och muntlig språkfärdighet : gymnasielärares sätt att tolka läroplan, undervisningsmetoder och tankar

Tutkielmani tarkoitus oli selvittää, kuinka lukion ruotsinkielen opettajat tulkitsevat opetussuunnitelmaa mitä tulee suulliseen kielitaitoon, sekä ottaa selvää, mitä he ajattelevat suullisen kielitaidon opettamisesta ja opetussuunnitelmasta. Selvitin myös, millaisia opetusmetodeja he käyttävät opettaessaan suullista viestintää. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, joka koostuu opettajille lähettämistäni kysymyslomakkeista. Tutkimukseen osallistui kolme B1-ruotsin kielen opettajaa eri puolilta Suomea. Materiaalina käytin kysymyslomaketta, joka koostui avoimista kysymyksistä, sekä Lukion opetussuunnitelman perusteita (2003), jota käytin apuna selvittääkseni opettajien käsityksiä siinä esiintyvistä käsitteistä ja tavoitteista. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että opettajat tulkitsevat opetussuunnitelmassa esiintyviä käsitteitä jossain määrin eri tavalla. Suuria eroavaisuuksia ei tulkinnoissa kuitenkaan esiinny. Toivomuksena oli kuitenkin, että opetussuunnitelma voisi olla tarkempi, ja myös lukiolaisille esitettyä taitotasoa B1.1, joka heidän täytyisi saavuttaa lukion käytyään, pidettiin liian vaativana. Toisaalta opettajat olivat sitä mieltä, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus saavuttaa taso B1.1 ääntämisessä, jos he vain niin haluavat. Esille tuli myös opetussuunnitelman monet vaatimukset, minkä johdosta opettajista tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen. Toivomuksena oli myös saada opetussuunnitelmaan esimerkkejä siitä, mitä eri kursseilla tulisi käsitellä. Suullisen viestinnän opetuksen haasteena pidettiin suuria ryhmiä sekä oppilaita, jotka eivät ole lainkaan kiinnostuneita ruotsin kielen opiskelusta. Tärkeänä pidettiin suullisen kielenopetuksen jatkuvaa kehittämistä. Opetusmetodeina opettajat käyttivät melko tavallisia keinoja, kuten pari- ja ryhmäharjoituksia, kielistudiota ja ääneen lukemista parille. Opettajien mielestä oppikirjat olivat hyvä lähde suullisille harjoituksille. Tutkimukseni perusteella voisi päätellä, että niin kuin suullista kielenopetusta, myös opetussuunnitelmaa tulisi kehittää. Koulujen opetussuunnitelmissa voitaisiin pyrkiä yhtenäisempiin suunnitelmiin, sekä opetussuunnitelmaa kehittää niin, että suullinen viestintä ja sen tavoitteet mainittaisiin jokaisen kurssikuvauksen kohdalla.