Tähtäin idässä : suomalainen sukukansojen tutkimus toisessa maailmansodassa

Vuosina 1941-1944 toteutettiin Suomen idästä miehittämillä alueilla lähihistoriamme laajin suomenheimoiseen kulttuuriperintöön kohdistuneista hankkeista. Lyhyessä ajassa tiedemiesten onnistui kerätä merkittävät kokoelmat suullista kansantietoutta miehitetylle alueelle jääneeltä väestöltä, Suomeen saapuneilta pakolaisilta, maahan saksalaiselta miehitysalueelta siirretyiltä inkeriläisiltä sekä suomensukuisilta sotavangeilta. Sodan autioittamista asumuksista, kalmismailta ja tsasounista ennätettiin hankkia myös laaja kansatieteellinen esinekokoelma. Miehityshallinnossa tiedemiesten poliittisena toimeksiantona oli osoittaa suomalaisjoukkojen Itä-Karjalasta valtaamien alueiden kansallinen ja historiallinen yhteys entisen Suomen kanssa. Kansanelämän tutkijoille ”suomensukuisuuden pelastusoperaatiossa” oli silti kyse myös katoavan kansankulttuurin viimeisien rippeiden talteen ottamisesta.Rauhan tultua miehitysalueelta hankittu aineisto menetti osin merkityksensä ja samalla sen hallussapidosta tuli ulkopoliittisesti kiusallinen kysymys. Nykyisin se liittyy kiinteästi osaksi toisen maailmansodan synnyttämää keskustelua sodan myötä kadonneen, kätketyn ja/tai sen seurauksena palautettavaksi vaadittuun kulttuuriperintöön kohdistunutta väittelyä. - Suomalaisella miehitysajan tieteellisellä toiminnalla on yhtymäkohtia myös saksalaisten valloittamillaan alueilla harjoittaman tieteellisen työn kanssa, Tenho Pimiä osoittaa.Tenho Pimiän väitöskirja luo monipuolisen katsauksen suomenheimoisen kansankulttuuriin kohdistuneeseen tieteelliseen aktivismiin jatkosodan aikana. Tutkimuksen keskeisimpiä kysymyksiä ovat: ketkä Suomeen jääneen sotasaaliin keräsivät? Keitä olivat he, joilta sotasaalis kerättiin? Entä miten sotatoimien yhteydessä maahamme siirretyt suomalais-ugrilaisia kansallisuuksia edustaneet sotavangit sekä inkeriläisevakuoidut päätyivät tieteellisen Suur-Suomi -hankeen välikappaleiksi. Tutkimus perustuu laajaan arkistoaineistoon. Sen keskeistä sisältöä ovat miehitysaikana työskennelleiden tutkijoiden matka- ja työpäiväkirjat sekä tieteellisten seurojen arkistokokoelmat.This thesis deals with the Finnish ethnological activities during the Second World War when Finland occupied large Karelian territories in the Soviet Union. The wartime scientific activity and especially ethnology and the study of folklore in Finland was closely connected to the idea of building Greater Finland.The motor of the scientific research in the occupied areas was the Scientific State Committee on East Karelia, which was founded by the Ministry of Education. The motive of the research was to prove the national and historical kinship of the new areas with former Finland. The work channelled through the Scientific State Committee on East Karelia mainly focussed on organizing ethnological collecting expeditions and on increasing the collection of articles placed in the National Museum of Finland. What was the Finnish ethnology like during the Second World War?To what extent was the research of folk culture politically and ideologically loaded? Those are some of the central questions of this work. The study is based on archive material of the fieldwork made by ethnologists in the occupied territories