Hapenkulutuksen ja reiden lihasaktiivisuuden välinen yhteys pyöräilyssä

Pollari, Terhi. Hapenkulutuksen ja reiden lihasaktiivisuuden välinen yhteys pyöräilyssä. LFY.203 Johdatus omatoimiseen tutkimustyöhön —kurssin tutkielma. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto. Hapenkulutuksen kasvun tietyssä harjoituksessa on monesti oletettu olevan yhteydessä lisääntyneeseen lihasaktiivisuuteen työskentelevissä lihaksissa. Vaikka täysin selvää näyttöä ei ole, uskotaan hapenkulutuksen kasvun johtuvan lisääntyneestä motoristen yksiköiden käyttöönotosta tai syttymistiheydestä tehokkaan harjoituksen aikana. Hapenkulutusta ja lihasaktiivisuutta on tutkittu polkupyöräilyssä kuormilla, jotka ovat laktaattikynnystason kummallakin puolella. Tiettävästi pyöräilyssä ei kuitenkaan ole tutkittu hapenkulutuksen ja lihasaktiivisuuden välisiä yhteyksiä sekä eri suuruisilla submaksimaalisilla kuormilla että maksimaalisella kuormalla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hapenkulutuksen ja lihasaktiivisuuden välistä yhteyttä submaksimaalisessa ja maksimaalisessa pyöräilyssä eli onko pyöräilyn taloudellisuudesta kertovan hapenkulutuksen kasvu yhteydessä reisilihaksen (VM, VL, RF, BF) motoristen yksiköiden toiminta-aktiivisuuden lisääntymiseen. Lisäksi selvitettiin polvenojentajalihasten maksimivoimantuottokyvyn ja itse valitun polkunopeuden vaikutuksia hapenkulutukseen polkupyöräilyssä. Koehenkilöinä oli nuoria, terveitä, fyysisesti aktiivisia miehiä (n = 8) (ikä 23±2 v, pituus 182±7 cm, paino 77,6±9,5 kg). Koehenkilöt polkivat kolmella submaksimaalisella kuormalla (40%, 60% ja 80% maksimikuormasta) ja maksimaalisella kuormalla, j olloin heiltä mitattiin hapenkulutuksen lisäksi reisibhasten EMG-aktiivisuuksia. Tulokset osoittivat, että ainoastaan muutama yksittäinen lihasaktiivisuus oli yhteydessä hapenkulutukseen siten, että hapenkulutuksen kasvaessa suhteellinen lihasaktiivisuus pieneni (r = -0.69-0,70). Itse valittu polkunopeus oli yhteydessä hapenkulutukseen ainoastaan maksimikuormalla poljettaessa (r = 0,70). Polvenojentajien maksimivoima ja —voimantuottonopeus ei ollut yhteydessä minkään kuormitustason hapenkulutukseen. Täten voidaan päätellä, että muutoksia hapenkulutuksessa eri kuormitustasoilla poljettaessa ei kovinkaan vahvasti voida selittää lihasaktiivisuuksien muutoksilla