Liikuntaharrastus iäkkäänä : yhteys kuolleisuuteen ja avuntarpeeseen sekä terveydenhuolto liikunnan edistäjänä

Mirja Hirvensalo selvitti väitöstutkimuksessaan 65–84-vuotiaidenjyväskyläläisten liikuntaharrastuksen muutosta, pysyvyyttä sekä liikunnanharrastamisen syitä ja esteitä vuonna 1988 ja kahdeksan vuotta myöhemmin,vuonna 1996.Kävelylenkkeily oli iäkkäiden jyväskyläläisten suosituin liikuntamuoto.Kolme neljäsosaa tutkituista harrasti kävelyä vielä seurannan päättyessä.Kävelylenkkeily väheni huomattavasti vasta vanhemman ikäryhmäntutkituilla, 83-92-vuotiaana. Vaikka liikuntaharrastus vähenikin kahdeksanvuoden seurannan aikana, kotivoimistelu ja ohjattuihin liikuntaryhmiinosallistuminen säilyttivät hyvin asemansa. Ohjatuissa liikuntaryhmissäliikuntaa harrasti joka kymmenes iäkkäistä jyväskyläläisistä. Kuitenkinseurantamittauksessa 83–92-vuotiaiden ikäryhmästä yli 40 % liikkui vainpäivittäisiä askareita tehdessään. Yhä suurempi osa ilmoittiliikuntaharrastuksensa esteeksi huonon terveydentilan.Hirvensalo tutki myös liikuntaharrastuksen kansanterveydellistä merkitystäselvittämällä harrastuksen ja liikkumiskyvyn vaikutusta avuntarpeeseen jakuolleisuuteen. Erityisesti liikkumiskyvyltään heikentyneet hyötyivätliikunnallisesta aktiivisuudesta. Tulokset vastaavat aikaisempiatutkimustuloksia, joissa liikkumiskyvyn heikentymisen on todettuennustavan kuolleisuutta.Hirvensalon tutkimus on kuitenkin ensimmäinen, jossa havaittiin, ettäfyysisen aktiivisuuden positiivinen vaikutus eloonjäämiseen jaitsenäisyyden säilyttämiseen oli erityisen merkittävä niillä, joidentoimintakyky on jo heikentynyt. - Juuri heille on tarjottava sopivialiikkumisen mahdollisuuksia niin poistamalla esteitä kotiympäristöstä kuinjärjestämällä kuljetuksia liikuntapaikoille, Hirvensalo vaatii.Hirvensalo havaitsi, että terveydenhuolto-henkilökunnalta saatavaliikuntaneuvonta edisti iäkkäiden ihmisten liikunta-aktiivisuutta.Lääkäriltä tai fysioterapeutilta saatu neuvo lisäsi harrastuksenaloittamisen todennäköisyyttä monikertaisesti verrattuna tutkittaviin,jotka eivät saaneet neuvoja. Kotivoimistelun harrastuksen aloittiseurannan aikana kolmasosa ja ohjatuissa liikuntaryhmissä harrastamisenkymmenesosa aikaisemmin näissä liikuntamuodoissa passiiviseksiilmoittautuneista henkilöistä. Ohjeiden saamisen merkitys korostuipitkäaikaissairauksia sairastavilla henkilöillä.This is a population-based, prospective and retrospective study aboutphysical activity in older people. The purpose of the study was to examinechanges in physical activity and exercise involvement over an eight-yearperiod. The objective was also to study the interaction of physicalactivity and mobility impairment as a predictor of dependence andmortality and to see whether advice by health care professionals isassociated with increased exercise activity of older people.The data were collected in structured interviews in 1988 and 1996 as partof the Evergreen project. Subjects were a representative sample, including1 224 independently living people in the City of Jyväskylä who were 65-84years of age at baseline.Impaired mobility and physical inactivity predicted subsequent dependenceand death. However, among subjects with impaired mobility, the physicallyactive people were at a lower risk than the inactive people. In general,physical exercise declined during the follow-up period, but participationin supervised exercise classes and calisthenics at home increased in menand remained the same in women. Of all the subjects, 58% recalled havingbeen advised on exercise issues. These subjects started to practicecalisthenics at home and participate in supervised exercise classes moreoften than those who did not recall being advised. Maintaining a highphysical activity level in old age was strongly connected withparticipation in competitive sports earlier in life. Women’s participationin recreational sports at 40-64 years of age also predicted a high levelof activity. The most important reason for nonparticipation in physicalexercise was poor health or lack of interest. Approximately one third ofthe participants reported having received both recommendations for andwarnings against physical activity, and every tenth participant recalledhaving received only warnings. The physically active were more likely thanthe sedentary older adults to receive warnings about the risks of physicalactivity. Warnings may lead to decreased physical activity and eventuallyan increased risk of the disability getting worse. Instead, impairedpeople may be able to prevent further disability and mortality by physicalexercise. Health care professionals should encourage older patients onexercise issues. It is an important challenge to remove the obstacles toparticipating in physical activity in old age