Suomalaisen 16-20 -vuotiaan maajoukkuejääkiekkoilijan fyysinen profiili vuosina 1997-2000

Tommi Tikka 2000. Suomalaisen 16-20 -vuotiaan maajoukkuejääkiekkoilijan fyysinen profiili vuosina 1997-2000. Liikuntafysiologian pro gradu -tutkielma. Jyväskylän Yliopisto, liikuntabiologian laitos. 92 s ja 14 liitesivua. Tämän tutkielman tavoitteena oli sekä kuvailla maajoukkuepelaajien fyysistä profiilia että analysoida muutoksia heidän fyysisessä profiilissaan vuosina 1997-2000. Koehenkilöinä toimivat Suomen Jääkiekkoliiton valitsemat (16-, 17-, 18- ja 20-vuotiaiden mj.) maajoukkuepelaajat. Pelaajat testattiin Vierumäen testilaboratoriossa touko-kesäkuun vaihteessa vuosina 1997-2000. Testeihin kuuluivat antropometriset mittaukset, pitkä polkupyöräergometritesti, Wingate-testi ja kevennyshyppy. Tuloksien analysointi tapahtui SPSS for Windows 8.0 - ohjelmalla. Analyysiohjelmina olivat ANOV Aja Tamhanen post hoe -analyysiohjelma. Korrelaatiot laskettiin Pearssonin korrelaatiokertoimella. Maajoukkuepelaajien (16-v.) kestävyyskunto oli heikompi vuonna 2000 kuin vuosina 1997, 1998 tai 1999. Pelaajien pitkän pp-ergometritestin työ oli vuonna 2000 11 %:a alhaisempi kuin vuonna 1997. Pelaajien suhteellisessa työssä (7 %) ja V02max (ml/kg/min) (5 %) suurin muutos tapahtui vuosien 1999 ja 2000 välisenä aikana. Pelaajien absoluuttinen V02max (Vmin) oli vuonna 2000 10 %:a alhaisempi kuin vuonna 1997. ANK-työ (9 %) ja AERK-työ (10 %) olivat vuonna 2000 alhaisempia kuin vuonna 1997. Pelaajien (16-v.) nopeus oli heikompi vuonna 2000 kuin vuosina 1997 tai 1998. Pelaajien maksiminopeus oli vuonna 2000 11 %:a heikompi kuin vuonna 1997. Wingate-testin suhteellinen teho oli vuoden 2000 mittauksissa 8 %:a alhaisempi kuin vuonna 1998. Maajoukkuepelaajien (17-v.) kestävyyskunto oli heikompi vuonna 2000 kuin vuosina 1997, 1998 tai 1999. Pelaajien pitkän pp-ergometritestin työ ja V02max (l/min) olivat vuoden 2000 mittauksissa 10 %:a alhaisemmat kuin vuonna 1998. ANK-työ (14 %) ja AERK-työ (13 %) olivat alhaisemmat vuoden 2000 mittauksissa kuin vuonna 1998. Pelaajien (17-v.) nopeusominaisuudet olivat heikommat vuonna 2000 kuin vuosina 1997, 1998 tai 1999. Pelaajien maksiminopeus oli 9 %:a heikompi vuonna 2000 kuin vuonna 1998. Wingate-testin suhteellinen työ oli vuoden 2000 mittauksissa 8 %:a alhaisempi kuin vuonna 1997. Maajoukkuepelaajien (18-v.) kestävyyskunto oli parempi vuonna 1999 kuin vuosina 1997, 1998 ja 2000. Pelaajien pitkän pp-ergometritestin työ ja V02max (l/min) olivat vuonna 1999 korkeammat (7 %) kuin vuonna 1997 ja vuonna 2000. Pelaajien ANK- ja AERK-työ olivat vuoden 2000 mittauksissa 10 %:a alhaisemmat kuin vuonna 1997. Pelaajien (18-v.) nopeudessa ei tapahtunut merkitseviä muutoksia. Maajoukkuepelaajien (20-v.) nopeus oli vuonna 1999 paremmalla tasolla kuin vuosina 1997, 1998 ja 2000. Pelaajien kevennyshyppytulos oli 9 %:a parempi vuonna 1999 kuin vuonna 1997 ja toisaalta tulos oli 11 %:a heikompi vuonna 2000 kuin vuonna 1999. Wingate-testin suhteellinen teho oli vuoden 1999 mittauksissa 5 %:a parempi kuin vuonna 1997 ja toisaalta vuonna 20002 %:a heikompi kuin vuonna 1999. Johtopäätöksenä tutkimustuloksista havaitaan muutosten olevan fyysisessä profiilissa voimakkaampia 16 ja 17 ikävuoden välisenä aikana kuin 18 ja 20 ikävuoden välisenä aikana. Lisäksi voidaan havaita vuoden 2000 mittaustulosten (kestävyyskunto ja nopeus) olleen 16- ja 17- vuotiaiden maajoukkuepelaajien kohdalla alhaisempia kuin vuosina 1997, 1998 tai 1999. Näin ollen pelaajien fyysisen kunnon kehittämiseen tulisikin kiinnittää entistä suurempaa huomiota murrosiän alkuvaiheesta lähtien