Terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen arvonlisäverotus

Tutkielman aiheena on terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen arvonlisäverotus. Tutkielman tehtävänä on selvittää voimassa olevan oikeuden mukainen kanta terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen arvonlisäverottomuutta koskevien säännöksien (AVL 34–36 §) osalta. Tutkielman metodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Lainopin systematisointitehtävää pyritään toteuttamaan oikeuskäytännön avulla ja niiden muodostamissa tulkintarajoissa. Arvonlisäverojärjestelmässä myynnin verollisuus on pääsääntö ja verottomuus on poikkeus. Terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen arvonlisäverottomuus määräytyy arvonlisäverodirektiivin ja arvonlisäverolain mukaan kahden elementin eli palvelun suorittajan ja luonteen perusteella. Palvelujen suorittajaa ja luonnetta koskevat käsitteet määritellään pääosin yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain sekä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain perusteella. Tutkielmassa tuodaan esille verotuksen oikeuslähteiden pääpiirteet ja erityisesti arvonlisäverolain tulkinnan kannalta relevantit oikeuslähteet. Arvonlisäverolain säännösten tulkinnan taustalla vaikuttavat arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) yhdessä direktiivin tulkintaa koskevien Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisujen kanssa. Arvonlisäveroverotuksessa oikeuskäytännön merkitys oikeuslähteenä on merkittävä. Tutkimustehtävää varten tutkielmassa tuodaan esille useita korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja, Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisuja ja keskusverolautakunnan ennakkoratkaisuja sekä Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksiä. Tutkielmassa esitettyjen oikeustapausten perusteella on havaittavissa, että arvonlisäverolain tulkintaongelmia kohdistuu sekä terveyden- ja sairaanhoitopalvelun suorittajaan, että luonteeseen. Prejudikaateilla eli ennakkopäätöksillä pyritään selkeyttämään tätä tilannetta ja antaa vastauksia avoimeksi jääneisiin kysymyksiin