Epäsosiaalisten työaikojen vaikutukset yksilön harrastuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin

ämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää sellaisia työn osatekijöitä, jotka aiheuttavat haittaa yksilön harrastuksille ja sosiaalisille suhteille. Työn osatekijöistä keskityn etenkin työaikamuotoon ja työn autonomiatekijöihin. Tässä tutkielmassa myös selvitetään tekijöitä, jotka erottavat erilaisten työaikamuotojen tekijöitä toisistaan. Tutkimustuloksissani myös tarkastelen työtyytyväisyyden ja onnellisuuden yhteyttä aikaisemmin mainitsemiini tekijöihin. Tutkimusaineistonani käytän JHL:n jäsenistön joukosta keräämääni kvantitatiivista aineistoa, jota analysoin usein eri analyysimenetelmien keinoin. Aineistossani oli vastaajia 738, mikä riitti mainiosti valitsemieni monimuuttujamenelmien käyttöön, sillä vastaajat olivat vastanneet hyvin tunnollisesti koko kyselyyn. Monimuuttujamenetelmien käyttöön vaaditaan riittävästi vastaajia, jotteivat osaryhmät supistuisi liian pieniksi. Pääanalyyseissäni käytän sekä MCA-analyysiä että askeltavaa erotteluanalyysiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työaikamuodolla on huomattavaa eroa siihen, miten ihminen kokee haittoja harrastuksilleen. Kolmivuorotyötä tekevät kokevat työn haitat harrastuksille ja sosiaalisille suhteilleen huomattavasti vahvemmin kuin päivätyötä tekevät. Erotteluanalyysi vahvistaa nämä tulokset tässä aineistossa. Epäsäännöllisiä työaikoja tekevät myös ovat joutuneet luopumaan harrastuksestaan jopa 2,5 kertaa niin usein kuin päivätyötä tekevät. Työn haitat harrastuksia kohtaan vaikuttavat myös huomattavasti siihen, miten tyytyväinen yksilö on työhönsä. Mitä vähemmän työ haittaa harrastuksia ja muuta elämää, sitä tyytyväisempi yksilö on työhönsä. Tämä sama ilmiö ei kuitenkaan siirry samanlaisena onnellisuuteen, jolloin voidaankin todeta, että ihmisen kokema onnellisuus ei tämän tutkielman valossa selity työn autonomiatekijöillä