Koulutuspoluilla koetut vaikeudet ja tuki, kun oppijoilla on hahmotusvaikeuksia

Tutkielman tarkoitus oli kuvata ja ymmärtää tarkasteltavaa ilmiötä, koulunkäyntiä ja koulutuspolkuja, kun oppijoilla on hahmotusvaikeuksia. Pyrkimys oli tavoittaa ilmiön kannalta oppijoille merkityksellisiä asioita koulutuspolkujen eri vaiheissa. Vähän tutkittuja hahmotusvaikeuksia haluttiin tarkastella uudesta näkökulmasta, jotta oppijoita ja heidän koulunkäyntiään ymmärrettäisiin paremmin. Ilmiötä lähestyttiin erityispedagogisesta ja kokemuksellisesta näkökulmasta. Tutkimusote oli fenomenologis-hermeneuttinen ja tarkastelu rajattiin koulukontekstiin. Tutkimusaineisto koostui kymmenen nuoren aikuisen koulutuspolkuihin kohdennetuista haastatteluista, joissa tutkimuskohteena olevat kokemuksille annetut merkitykset ilmaistiin. Aineisto analysoitiin hyödyntämällä laadullista sisällönanalyysiä. Oppijoiden koulutuspoluille liittyi eri elämänalueille ulottuvia koulunkäyntiä kuormittavia vaikeuksia, jotka ympäristö tulkitsi usein väärin. Erityisen kuormittavaksi koulunkäynti koettiin peruskoulun yläluokilla ja toisen asteen koulutuksessa. Oppijat olivat koulutuspoluillaan itse vastuussa koulunkäynnistään eivätkä juuri saaneet kaipaamaansa tukea ulkopuolelta. Löydösten perusteella oppijoiden koulutuspoluilla kokemat vaikeudet näyttävät liittyvän siihen, ettei hahmotusvaikeuksista tiedetä tai niitä tunnisteta, minkä vuoksi oppijoiden kokemat vaikeudet eivät tule ymmärretyiksi. Näin ollen oppijoiden yksilölliset tarpeet tulevat koulun puolelta usein sivuutetuiksi eivätkä oppijat saa kaipaamaansa tukea ja ohjausta. Tämä hankaloittaa oppijoiden selviytymistä ja koulutuspolkujen muotoutumista