Hoivakodissa vai kotihoivassa? Suurten ikäluokkien halukkuus maksaa vanhuspalveluista

Suurten ikäluokkien vanhushoivan rahoitus on ajankohtainen kysymys. Koska verotulojen tuntuva lisääminen vanhushoivan rahoittamiseksi ei ole mahdollista, on luultavaa, että suuret ikäluokat joutuvat itse maksamaan suuren osan vanhushoivansa kustannuksista. Onkin tärkeää tietää, millainen on suurten ikäluokkien hoivapalvelujen kysyntä yleensä, ja minkä tyyppisiin hoivapalveluihin se kohdistuu. Palvelujen kysynnästä ei ole saatavilla markkinatietoa siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät suuret ikäluokat vielä kuluta hoivapalveluja. Tiedon puutteen korjaamiseksi järjestettiin ns. diskreetin valinnan koe. Diskreetin valinnan koe on kyselytutkimus, josta saatavaa tietoa voidaan analysoida samantapaisilla menetelmillä kuin todellista markkinainformaatiota. Kokeen avulla pystyttiin selvittämään vanhuspalveluja lähimmän vuosikymmenen aikana tarvitsevien halukkuutta maksaa erilaisista hoivapalveluista. Keskeinen tulos oli, että tulevien vanhusten hoivatarpeet ja -toiveet vaihtelevat suuresti. Kenties merkittävimmät erot liittyvät valintaan omassa kodissa asumisen ja palveluasumisen välillä. Suurin osa ihmisistä kuluttaisi hoivapalveluja mieluummin kotonaan, vaikka palveluasumista tuettaisi voimakkaastikin. Toisaalta merkittävä vähemmistö haluaisi muuttaa palvelutaloon, vaikka palveluasumista tuettaisiin vain vähän. Yleisesti ottaen suuret ikäluokat ovat valmiita käyttämään rahaa hoivapalveluihin. Tämä koskee niin perinteisiä terveydenhoitopalveluja kuin esimerkiksi turvapalveluja ja viriketoimintaakin. Maksuhalukkuus on odotettavissa olevaan eläketuloon verrattuna niin suurta, että hoivan rahoittaminen edellyttää säästöjen ja varallisuuden purkamista