Hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen kustannusten arvioinnissa käytetyt käsitteet ja mittarit

Suomen kasvihuonekaasupäästötavoite vuodelle 2010 on vuoden 1990 päästöjen taso. Kyseisen tavoitteen saavuttaminen edellyttää muutoksia mm. energiantuotannossa, jotka vaikuttavat sähkön ja lämmön hintaan. Sähkön ja lämmön hinnan nousulla puolestaan on kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen taloudellisia kustannuksia on arvioitu erilaisilla kustannuskäsitteillä ja -mittareilla. Saavutettujen tulosten kirjavuus vaikeuttaa kokonaistaloudellisesti tehokkaan ilmastopolitiikan suunnittelua. Tämän julkaisun tavoitteena on selkiyttää käytettyjä käsitteitä sekä esittää niiden yhtenevyyksiä ja eroja. Suorat l. välittömät kustannukset kuvaavat tiettyjen toimenpiteiden kustannusvai-kutusta useimmiten jollakin toimialalla kuten energiantuotannossa. Välittömät kustannukset ilmaisevat kustannuspaineen mikä ko. toimialalta siirtyy muualle talouteen. Kuitenkaan välittömät kustannukset eivät suoraan ilmaise, kuinka esimerkiksi sähkön hinta muuttuu. Sähkön hinnoittelusääntö vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka sähkön markkinahinta muuttuu. Kokonaistaloudellisia kustannuksia mitataan tyypillisesti bruttokansantuotteen, kotitalouksien kulutuksen ja hyödyn muutoksilla. Periaatteessa kotitalouksien hyödyn muutos on oikea kustannusmittari, mutta käytännössä käytetään useimmiten kulutuksen muutosta. Bruttokansantuote ei ole hyvinvointimittari eikä sitä pidä käyttää ainoana kustannusmittarina. Mallilaskelmien tuloksena saadaan usein myös hiilidioksidipäästörajoitteen toteuttava hiilidioksidivero. Hiilidioksidivero ei mittaa hiilidioksidipäästörajoitteen kokonaistaloudellista rajakustannusta. Hiilidioksidipäästörajoitteen kokonaistaloudellinen rajakustannus on useimmiten kertaluokkaa suurempi kuin hiilidioksidivero ja siihen vaikuttaa merkittävästi, kuinka hiilidioksidiverotulot kierrätetään takaisin taloudessa. Energiajärjestelmämallit tuottavat useimmiten alhaisemman hiilidioksidiveron kuin kokonaistaloudelliset mallit. Koska kokonaistaloudellisessa mallissa hiilidioksidipäästöjen alentamisessa on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoitetummassa energiajärjestelmämallissa, kokonaistaloudellisilla malleilla arvioituna hiilidioksidiveron tulisi olla alempi kuin energiajärjestelmämallilla arvioituna. Ero tarvittavassa hiilidioksidiverossa johtuu pääosin energiatuotannon mallituserosta.The greenhouse gas emission reduction target for Finland is to get the 2010 emission level down to the 1990 level of emissions. The fulfilment of the target implies costs changes in fuel choice and conversion technology in the energy sector (and some heavy industrial sectors) of the Finnish economy. These changes lead to higher prices for heat and electricity and thereby cause wider macroeconomic impacts. The costs of CO2-abatement have been analysed using several concepts of abatement costs and also using different ways of measurement of these costs. Results vary con-siderably, which makes it difficult to find cost-effective solutions to guide climate policy. The purpose of this report is to clarify different definitions and measurements by indicating to what extent and under which circumstances they differ. Direct abatement costs usually represent the costs of measures taken in a specific sector of the economy, such as in energy production (for example the costs of switching from coal to gas in electricity production). Direct costs denote the starting level from which the costs spread out to other parts of the economy. The change of direct costs in electricity production do not straightaway determine the change of price of electricity. In order to know the price change one needs to know the applied pricing principle of electricity. Macroeconomic costs are measured by the change of gross domestic product, the change of private consumption and the change of households welfare (utility). In principle the costs measurement should be based on the utility change, but in practice the change in household consumption is used instead. The change of gross domestic product is not a welfare indicator and it should not used as a single measurement of costs. An important result of the model calculations is the level of CO2-tax required to achieve the CO2-target. The level of CO2-tax does not measure macroeconomic mar-ginal cost of the CO2-target. In model calculations the real macroeconomic marginal cost of the CO2-ceiling is considerable larger than the CO2-tax. Among others the macro-economic marginal cost depends on how the CO2-tax revenue is recycled to-ward different sectors and households. The technology oriented bottom-up models tend to give lower CO2-taxes than mac-roeconomic models. Since the latter models encompass more alternatives to reduce CO2-emissions, taxes calculated with macroeconomic models should be lower. In practice this difference in CO2-tax required can be explained mainly by differences in the way energy production is modelled