Jatkojalostus liha- ja viljatiloilla

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia jatkojalostuksen voimavaroja, toimintaympäristöä sekä tavoitteita ja menestymistä. Voimavarojen tunnistamisen ja toimintaympäristöön suhteuttamisen kehikkona sovellettiin porterilaista timantti-mallia. Tutkimus oli pääasiasiassa kvalitatiivinen ja toteutettiin tapaustutkimuksena. Aineisto hankittiin teemahaastattelujen sekä lomakkeiden avulla viideltä lihaa ja viideltä viljaa jalostavalta tilalta. Toiminta yhdisti tilan kehittämisen sekä toimeentulon hankinnan. Siinä hyödynnettiin pääasiassa lähialojen ja aikaisemman toiminnan voimavaroja. Kilpailuun pyrittiin reagoimaan tuotteeseen liittyvällä lisäpalvelulla, ei hinnalla. Yhteistyö muiden yrittäjien ja alan ammattilaisten kanssa oli vaikuttanut merkittävästi toiminnan ja ammattitaidon kehittymiseen, mikä näkyi varsinkin puuttuvien voimavarojen hankinnassa. Julkinen valta nähtiin toisaalta toimintaa tukevana ja toisaalta sitä rajoittavana tekijänä. Kassamyyntitulot kasvoivat keskimäärin 16 % vuosina 1994 - 1996 ja rahoituksen riittävyyden tarkastelu osoitti lihatilat paremmin menestyneiksi. Viljatiloilla puolestaan oli useammin myös muuta yritystoimintaa, mikä alensi jatkojalostuksen merkitystä tavoitteissa ja tulonmuodostuksessa. Jatkojalostuksen kehittäminen edelleen motivoi yrittäjiä ja se aiottiin toteuttaa omaa työvoimaa ja kysyntää hyödyntäen. Tulevaisuus nähtiin riippuvaiseksi kuluttajien muuttuvista tarpeista ja laadun pysymisestä tuotteen valintakriteerinä