The striped ambrosia beetle, Trypodendron lineatum (Olivier), and its fungal associates

Filamentous fungi vectored by Trypodendron lineatum were identified. The mycota of flying beetles was distinguished from that of hatching ones. The purpose was also to study to what extent T. lineatum is associated with specific fungal partners and opportunistic fungi. The hypotheses stated that: the proportions of beetles carrying epi- and endomycetes (positioned to outer surface and inner parts of insect, respectively) differ (1); proportions of beetles that get attached to fungal propagules vary between collection methods (pheromone traps and stumps) (2); the frequencies of fungal iso-lates differ between positions (3); the frequencies of isolates are unequal between collection meth-ods (4). The beetles were collected from two clear felled spruce dominated sites in Southern Finland with pheromone traps in spring and sawing pieces of stumps in summer. The experimental design of this study is unique in studying the effect of trapping time and method on the resulting assemblage of fungi. Identification of fungi rests on morphological characteristics and DNA-based methods. The sequences were compared against BLAST. The hypotheses were tested statistically using odds ratio (logistic regression) for proportions and ratio of averages (Poisson regression) for frequencies. Species richness and diversity for positions, trap types, sites and treatment methods were analyzed using Shannon-Wiener Diversity Index/Shannon Entropy Calculator and EstimateS. The proportion of beetles carrying epimycetes was greater than that of endomycetes (1). The proportions of vector beetles were not significantly affected by trap type (2). The frequencies of fungal isolates were higher among the epimycota (3). Trap types had no impact on the frequencies of isolated fungi (4). Species richness and diversity analyses supported the outcome of the tested hypotheses. Additionally, they indicated similarity between the mycota of the sites, whereas conclu-sions concerning the treatment methods could not be made. Seven genera (Penicillium sp., Cadophora sp., Cladosporium sp., Rhizosphaera sp., Sydowia sp., Absidia sp. and Mucor sp.) were discovered associated to the striped ambrosia beetle as new. Swarming beetles and those leaving stumps were observed to carry different assemblages of fungi. Origin of the Zygomycota was only traced to the beetles hatching from stumps in midsummer. 61.84 % of the isolates belonged to the Ascomycota, 10.53 % to the Zygomycota and 27.63 % remained unidentified. Best concentrated genera were Hypocrea, Ophiostoma and Sydowia.Tarkoituksena oli määrittää havutikaskuoriaisen (Trypodendron lineatum) liittolaisena olevia rihmamaisia sienilajeja. Keväällä parveilevien ja keskikesällä kannoista kuoriutuvien kuoriais-ten sienilajistoja tutkittiin. Tarkoituksena oli myös selvittää, missä määrin havutikaskuoriaisen sienilajisto koostuu tähän tiukasti sitoutuneista (spesifeistä) lajeista ja löyhemmin sitoutuneista opportunisteista. Hypoteeseissa oletettiin, että: sieniä ulkopinnallaan (epimykeettejä) kantavien hyönteisten osuus eroaa sisällään sieniä (endomykeettejä) kantavien osuudesta (1); sienten vek-torina toimivien hyönteisten osuudet eroavat pyyntimenetelmien välillä (2); eristettyjen sienten frekvenssit eroavat sijainnin (epi- ja endomykeetit) suhteen (3); sienten frekvenssit eroavat pyyntimenetelmien välillä (4). Kuoriaisia kerättiin kahdelta Etelä-Suomessa sijaitsevalta kuusivaltaiselta hakkuualalta feromonipyydyksin ja kannoista. Tutkielman kaikkia menetelmiä ei ole tällaisenaan käytetty aikaisemmin, minkä ansiosta olikin mahdollista selvittää eri ajankohtina toteutettujen pyynti-menetelmien vaikutuksia kuoriaista löydettävään sienilajistoon. Sienten tunnistus perustui nii-den ulkonäköön (morfologiaan) ja DNA-sekvensseihin, jotka analysoitiin vertaamalla niitä BLAST -tietokannan sekvensseihin. Osuuksien erilaisuutta testattiin tilastollisesti vetosuhteen (logististen regressio) ja frekvenssien keskiarvojen eroja verrattiin Poisson regression avulla. Lajirunsautta ja monimuotoisuutta analysoitiin sijainnin, pyyntimenetelmien, koealojen ja hyön-teisten käsittelymenetelmien välillä. Vertailut toteutettiin Shannon-Wiener Diversity In-dex/Shannon Entropy Calculator ja EstimateS -sovelluksilla. Epimykeettejä kantavien hyönteisten osuus oli endomykeettejä kantavien osuutta suurempi (1). Pyydystyypillä ei ollut vaikutusta sieniä kantavien hyönteisten osuuksiin (2). Hyönteisten ulkopinnalta eristettyjen sienten frekvenssi oli suurempi (3). Sienten frekvensseissä ei ollut ti-lastollisesti merkitsevää eroa pyyntimenetelmien välillä (4). Vertailut lajirunsaudesta ja moni-muotoisuudesta tukivat edellä mainittuja tuloksia. Lisäksi havaittiin, että lajiston rakenteessa ei koealojen välillä ollut eroja. Päätelmiä lajiston erilaisuudesta käsittelymenetelmien välillä ei varmuudella voitu tehdä. Kuoriaisen havaittiin kuljettavan mukanaan seitsemää sellaista sie-nisukua (Penicillium sp., Cadophora sp., Cladosporium sp., Rhizosphaera sp., Sydowia sp., Absidia sp. and Mucor sp.), mistä ei ollut aikaisempia havaintoja. Parveilevien ja kannoista kuo-riutuvien hyönteisten havaittiin toimivan vektoreina erilaiselle sienilajistolle. Yhtymäsieniä ta-vattiin ainoastaan kannoista keskikesällä aikuistuvilla kuoriaisilla