Turvallisuus: tunteita ja tekoja

Tutkielmassani käsittelen turvallisuutta eri näkökulmista. Päälähteeni on professori Timo Airaksisen tuore julkaisu 'Yksilöturvallisuutta etsimässä', mutta koska yksilö on aina yhteisön jäsen, ei yhteiskuntaakaan ole unohdettu. Kysymykseni on mitä turvallisuus on ja mistä se syntyy. Turvallisuus on ensisijaisesti yksilön tunne, mutta tunteeseen voivat vaikuttaa sanat ja numerot, tieto. Turvallisuuden tunne voi olla oikea tai väärä. Turvallisuus on plastinen käsite; se merkitsee eri ihmisille eri asioita ja yksilöt voivat kokea turvallisuuden subjektiivisesti eri tavoin, vaikka objektiivisesti tilanne olisi samanlainen. Tilastotieto voi vaikuttaa turvallisuudentunteeseemme, mutta näin ei aina ole: ihmiset tupakoivat, vaikka tietävät, että se aiheuttaa syöpää tai pelkäävät lentämistä, vaikka se on tilastollisesti turvallisin tapa matkustaa. Turvallisuutta voi yrittää ymmärtää myös sen vastakohtien kautta: turvattomuuden, pelon ja epävarmuuden. Ihmisten pelot ovat moninaisia, ne ovat pieniä ja suuria. Joitain pelkoja voi pitää rationaalisina, sillä niiden tarkoitus on pitää meidät elossa, mutta ihmisillä on myös täysin irrationaalisia pelkoja, jotka ovat tunteina aivan yhtä tosia kokijoilleen. Ihmisten turvallisuudentarpeet ovat erilaisia: jotkut yrittävät pysytellä turvassa, luovat turvakuplan ympärilleen, toiset ovat riskihakuisia ja haluavat kokea pelkoa. Jännitystä tavoittelevat hakeutuvat vaarallisen tuntuisiin tilainteisiin, mutta silloinkin oletuksena on, että riskin pitää olla kontrolloitua. Turvallisuus voi olla myös tekoja. Turvatoimilla pyritään lisäämään turvallisuutta. Turvallisuuden paradoksi on kuitenkin se, että jos olisi täysin turvallista, turvatoimia ei tarvittaisi: ne eivät tuota turvallisuutta, vaan ne vain yrittävät vähentää turvattomuutta. Turvallisuudentunne on yksilön kokemus, mutta yksilö elää yhteiskunnassa, joka monin tavoin vaikuttaa tuohon tunteeseen. Yhteisö voi merkitä yksilölle suojaa ja turvaa, mutta myös vaaraa. Yhteiskunnallista turvallisuuskäsitettä voidaan tutkia joko valtiollisesta näkökulmasta tai siinäkin voidaan ottaa yksilö inhimillisine tarpeineen ensisijaiseksi