Psykodraamakuntoutus yksilöllisenä ja sosiaalisena kokemuksena : Tulkitseva fenomenologinen analyysi Kelan mielenterveyskuntoutukseen osallistuneiden kokemuksista

Tausta: Masennus koskettaa monia, sillä vuoden aikana siitä kärsii 5 % aikuisista ja masennukseen liittyviä itsemurhia tehdään suunnilleen kaksi vuoden jokaisena päivänä. Masentuneen maailmaa kuvaa alentunut toimintakyky, kielteiset ajatusmallit, itsearvostuksen puute ja osallisuuden kokemuksen menettäminen, jotka kaikki aiheuttavat merkittävää subjektiivista kärsimystä. Mielenterveyskuntoutuksella tarkoitetaan oireiden helpottamisen lisäksi kuntoutujien työ- ja toimintakyvyn edistämistä. Psykodraama on ryhmä- ja draamaterapian muoto, jota on käytetty mielenterveyskuntoutuksessa kolme vuosikymmentä. Psykodraamassa ollaan kiinnostuneita yksilön ja hänen ympäristönsä sosiaalisista suhteista ja näihin suhteisiin liittyvistä kokemuksista. Sosiaalinen vuorovaikutus nähdään keskeisenä osana ihmisen olemassaoloa, sillä yksilö kehittyy ympäristön ja yksilön katkeamattomassa vuoropuhelussa. Psykodraamassa osallistujien subjektiivisia kokemuksia, ajatuksia, rooleja ja tapahtumia tuotetaan konkreettisesti näkyviin draaman avulla. Metodit ja tutkimuskysymykset: Tutkimuksessa tarkastellaan psykodraamakuntoutukseen osallistuneiden viiden vaikeasti masentuneen naisen kuntoutuskokemuksia tulkitsevan fenomenologisen analyysin (IPA) avulla. IPA lähestyy kokemusta aluksi fenomenologisen, kuvailevan luennan tasolla, johon liitetään tulkinnallinen, hermeneuttinen taso. Idiografinen lähestymistapa varmistaa, että kokemusta tutkitaan yksityiskohtaisen tarkasti. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia kokemuksia haastateltavilla on psykodraamamenetelmällä toteutetusta Kelan mielenterveyskuntoutuksesta? 2) Miten haastateltavat kokevat psykodraamakuntoutuksen vaikuttaneen omaan kuntoutumiseensa? 3) Mitkä ovat psykodraamakuntoutuksen terapeuttisen työskentelyn edellytykset? Tulokset ja johtopäätökset: Haastateltaville esitetty yksi avoin kysymys: 'Millaista tämä kuntoutus on sinulle ollut?' tuotti aineiston, joka analyysiprosessin jälkeen näyttää kuntoutumisen yksilölliset merkitykset, jotka tiivistyvät pääteemaan Koetut vaikutukset (Itsetuntemuksessa, sosiaalisissa suhteissa ja toimintakyvyssä). Toinen pääteema Kokemukset psykodraamakuntoutuksesta (kokemukset ryhmästä, kokemukset prosessista ja psyykkinen työskentely) näyttää, kuinka yksilön prosessi liittyy kiinteästi ryhmän monitasoiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Kolmas pääteema on Psykodraamakuntoutuksen terapeuttisen työskentelyn edellytykset (vuorovaikutus ja sosiaalinen samastuminen; ryhmän koheesio; psykodraamassa sisäinen mieli tuodaan näkyviin ja toiminnaksi ulkoiseen maailmaan ja emootioiden ja omien kokemusten sietäminen) tiivistää, millaiset seikat kuntoutujien kokemana näyttävät vievän terapeuttista prosessia eteenpäin. Kuntoutuksessa yksilön sisäinen tuotiin ryhmän sosiaaliseen vuorovaikutukseen yhteisen tutkimuksen kohteeksi. Tutkimustulosten mukaan menneisyyteen sijoittuvien suhteiden käsittely nykyhetkessä mahdollisti suhteisiin liittyneiden kokemusten psyykkisen työstämisen. Psyykkisen työskentelyn merkityksellisyys kasvoi ryhmän kuluessa vähitellen: alussa tutkittavien kokema ahdistus lisääntyi, mutta ryhmän loppua kohden ja sen jälkeen olotilat tasoittuivat. Se, että ryhmä näki ja kuuli millaisissa vaikeuksissa yksilö on elämässään ollut, näytti neutralisoivan yksinäisyyden ja kärsimyksen kokemuksia