Yrityssalaisuuksien suojaaminen työsopimussuhteessa

Yrityssalaisuudet ovat elinkeinotoiminnassa salassa pidettäviä tietoja, joilla yrityssalaisuudenhaltijana toimiva elinkeinonharjoittaja saavuttaa kilpailuedun. Elinkeinonharjoittajan tarve suojata yrityssalaisuuksiaan tehokkaasti johtuu yrityssalaisuuksien erityisestä haavoittuvuudesta ja vaikeasta korvattavuudesta. Yleensä elinkeinonharjoittajaan palvelussuhteessa olevat työntekijät ovat suurin riskiryhmä yrityssalaisuuksiin kohdistuvien oikeudettomien tietovuotojen aiheuttajina. Tämä johtuu siitä, että työntekijöillä saattaa olla laajat tiedonsaantioikeudet ja tiedonsaantimahdollisuudet työnantajan yrityssalaisuuksiin työsopimussuhteen perusteella määräytyvien työtehtävien suorittamiseksi. Työsopimuksen solmiminen perustaa työntekijälle lakisääteisen salassapitovelvollisuuden työnantajan yrityssalaisuuksiin. Tärkeimmät työntekijän lakisääteisen salassapitovelvollisuuden sisältöä määrittävät oikeusnormit ovat työsopimuslain 3 luvun 4 §, lain sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa 4 § ja rikoslain 30 luvun 5 §. Yleensä yrityssalaisuuksien lakisääteisen suojan taso ei tyydytä työnantajan tarvetta suojata yrityssalaisuuksiaan riittävästi, joten tavanomaisesti työnantaja parantaa yrityssalaisuuksiensa suojaa erilaisilla tietoturvallisuustoimenpiteillä. Työnantajan ja työntekijän välisen salassapitosopimuksen solmiminen on työnantajan tehokkain tietoturvallisuustoimenpide suojata yrityssalaisuuksiaan työsopimussuhteessa. Työntekijän salassapitovelvollisuutta työnantajan yrityssalaisuuksiin on mahdollista laajentaa sisällöllisesti, pidentää ajallisesti ja tehostaa sopimusperusteisin oikeusseuraamuksin yksityisoikeudellisiin sopimuksiin sisällytettävillä sopimusmääräyksillä. Yrityssalaisuuksia suojattaessa sopimusperusteisesti on kiinnitettävä erityistä huomiota sopimusmääräysten sisältöön, sillä sopimusmääräysten sisällöllä on ratkaiseva merkitys työnantajan yrityssalaisuuksien suojan tasoon työsopimussuhteessa