Yhtiöiden sijoittautumisvapaus EU:ssa : kansainvälisen yksityisoikeuden esteiden ja sisämarkkinoiden perusvapauksien rajoitusperusteiden näkökulmasta

EU:n sijoittautumisvapaus on yksi keskeisimmistä EU:n sisämarkkinoiden vapauksista, joka mahdollistaa yhtiöiden sijoittautumisen jäsenvaltioiden rajat ylittävästi. EU:n sijoittautumisvapaus on kuitenkin yhä rajoittunutta, eikä se toteudu täysimääräisesti SEUT 49 ja 54 artiklojen mukaisesti. Tutkielma keskittyykin kansainvälisen yksityisoikeuden perustamis- ja hallintapaikkateorioiden vaikutuksiin yhtiöiden sijoittautumisvapaudessa ja EU-jäsenvaltioiden asettamien perusvapauksien rajoitusperusteisiin sisämarkkinoilla. Tarkoituksena on tutkia oikeusdogmaattisella lähestymistavalla Euroopan unionin tuomioistuimen (EUTI:n) oikeustapauksia sijoittautumisvapauden rajoitusperusteista koskien ihmisten elämän ja terveyden suojelua, kansanterveyttä (terveyttä) ja verotusta. Tällä hetkellä yhtiöiden sijoittautumisvapaudesta puuttuu konsensus siitä, kuinka sijoittautumisen ongelmat ratkaistaan. Lisäksi kansainvälinen yksityisoikeus lainvalintakysymyksineen aiheuttaa ristiriitaisia tilanteita jäsenvaltioiden välille yhtiöiden käyttäessä sijoittautumisvapautta. Näiden kysymysten ratkaisemiseksi tarvitaankin EU:n jäsenvaltioiden poliittista tahtotilaa ja yhteistyötä. Perusvapauksien rajoitusperusteiden nimitysten, luokitteluiden ja teorioiden ei tulisi olla keskiössä, vaan rajoitusten erottelu yleisen edun mukaisiin pakottaviin syihin ja perustamissopimukseen kirjattuihin oikeuttamisperusteisiin tulisi kyseenalaistaa. EUTI korostaakin vaatimusta tiukkojen menettelyedellytyksien täyttymisestä, ja menettelyedellytyksien käyttöä pitäisi laajentaa luonteeltaan erilaisiin sijoittautumisen rajoituksiin ja esteisiin. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että EUTI on ottanut aktiivisen roolin sijoittautumisvapauden edistäjänä. Rajat ylittävissä terveydenhuoltopalveluissa EUTI on korostanut yksilön suojaa ohitse hallinnollisten esteiden, ja verotuksen rajoitusperusteista on löydettävissä havainto prosessuaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta. Tutkielman merkittävin havainto löytyy oikeustapauksista, joissa EUTI on perustellut toimivaltansa ratkaista yhden jäsenvaltion alueelle rajoittuvan sijoittautumisen kysymykset rajat ylittävän liitynnän kuitenkin puuttuessa. Toimivaltaansa EUTI perustelee sillä, että sijoittautumisvapaus ei ole vain asianosaisia koskettava, vaan sen vaikutukset ulottuvat myös muihin vastaavanlaisissa tilanteissa oleviin EU:n kansalaisiin sekä toimijoihin. Siksi EU-kansalaisten oikeudet ja yhtäläinen asema tulee turvata