Lapsen edunvalvonta lastensuojelulain mukaan ja edunvalvonnan vaikutukset asianosaisten oikeudelliseen asemaan

Tutkielmassa käsitellään lastensuojelulain 22 §:ssä säädettyä edunvalvontajärjestelmää sekä edunvalvonnan vaikutuksia lastensuojeluasian asianosaisten oikeudelliseen asemaan. Keskeisenä kysymyksenä tutkielmassa on myös edunvalvojan asema ja toimivalta suhteessa asianosaisiin ja muihin lastensuojeluasiassa toimiviin tahoihin. Lastensuojelulain lapsen edunvalvontaa koskeva säännös on suhteellisen uusi. Lastensuojelulaki ja sen edunvalvontaa koskeva 22 § on tullut voimaan 1.1.2008. Tätä aikaisemmin edunvalvoja on voitu määrätä 2000-luvulla sosiaalihuollon asiakaslain 10 §:n 3 momentin nojalla ja tätä aikaisemmin edunvalvoja katsottiin voitavan määrätä lapselle tämän henkilöä koskevissa asioissa holhouslainsäädännön nojalla. Vaikka edunvalvoja on siis voitu määrätä lapselle henkilöä koskevissa asioissa jo nyt kumotun holhouslain (34/1989) nojalla, ei Suomessa kuitenkaan ole muodostunut vakiintuneita käytäntöjä lapsen henkilöä koskevien asioiden edunvalvonnassa. Edunvalvontaa koskevat käytännöt ja sen hallinnollinen organisointi on edelleen sääntelemättä, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia edunvalvontaa järjestettäessä ja toteutettaessa. Voimassa olevan lainsäädännön perusteella näyttää siltä, että holhoustoimilaki soveltuu lastensuojelulain nojalla määrättävään edunvalvojaan vain niiltä osin, kuin holhoustoimilaissa säädetään edunvalvojan määräämistä koskevasta menettelystä. Näin ollen edunvalvojan toimintaa koskeva sääntely jää juridista velvoittavuutta vailla olevien yleisten suosituksen ja käytännön ohjeiden varaan. Edunvalvojan toiminnan valvonta jää esimerkiksi kokonaan holhousviranomaisen harjoittaman valvonnan ulkopuolelle. Edunvalvonta jää myös ylemmän laillisuusvalvonnan ulottumattomiin. Lainsäädännön puutteellisuus vaarantaa lastensuojelussa asianosaistena olevien oikeusturvan. Sääntelyn puutteellisuus vaarantaa myös lasten tasa-arvoisen kohtelun toteutumisen. Näin yleiselle tasolle jäävä lainsäädäntö aiheuttanee sen, että tosiasialliset käytännöt edunvalvojan toiminnassa saattavat muodostua varsin erilaisiksi eri puolilla Suomea. Tämä puolestaan asettaa lapset eriarvoiseen asemaan. Lainsäädännöllisiä ongelmia on havaittavissa myös edunvalvojan määräämistä koskevassa menettelyssä. Edunvalvonta on osa lastensuojeluasiaa. Lapsella on oikeus käyttää puhevaltaa, tulla kuulluksi ja esittää mielipiteensä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa lastensuojelulaissa erikseen säädetyin tavoin. Oikeus tulla kuulluksi ja käyttää puhevaltaa on säännösten mukaan 12 vuotta täyttäneellä lapsella. Koska edunvalvojan määräämiseen lastensuojelulain mukaan sovelletaan kuitenkin holhoustoimilain säännöksiä, on vasta 15 vuotta täyttäneellä lapsella oikeus tehdä lastensuojeluasiassa edunvalvojaa koskeva hakemus ja oikeus tulla kuulluksi edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa. Lainsäädäntö on epäjohdonmukaista tältä osin. Lastensuojelulain uudistuksessa asetetut tavoitteet lapsen aseman parantamisesta muun muassa edunvalvonnan keinoin ovat lähtökohtaisesti erittäin hyviä ja hyväksyttäviä tavoitteita. Edunvalvonnan toteutuminen oikeissa tilanteissa eittämättä parantaa lapsen asemaa lastensuojeluasiassa . Tutkielman aikana havaitsemani ongelmat edunvalvonnan sääntelyssä liittyivätkin lähinnä lainsäädännössä oleviin puutteisiin