Wittgensteinin Tractatus tulkittuna neutraalin monismin näkökulmasta

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen Ludwig Wittgensteinin Tractatus Logico-Philosophicus –teosta ja Muistikirjoja 1914-1916 neutraalin monismin ja subjektittomuuden näkökulmasta ja esitän tätä tukevaa aineistoa myös Wittgensteinin myöhemmältä kaudelta. Wittgensteinin varhais- ja myöhäisfilosofian kestävä ajatus on subjektittoman tietoisuuden idea, joka on neutraalin monismin pääargumentti. Wittgensteinin keskeiset väitteet ovat, että ajattelevaa, mieltävää subjektia ja asioiden apriorista järjestystä ei ole olemassa. Minuus häviää, kun solipsismin minuus kutistuu ulottuvuudettomaksi pisteeksi, johon on koordinoitu todellisuus. John W. Cook on todistanut lukuisin esimerkein Tractatuksen ja Wittgensteinin myöhemmän ajattelun neutraalin monismin mukaiseen ajatteluun pyrkiväksi. Kimberley Cornish korostaa Wittgensteinin filosofiassa esiintyvää tietoisuuden ilmiöiden omistajattomuutta, no-ownership –ideaa. Wittgensteinin filosofian muuttumaton piirre on mielen yksityisyyden kumoaminen ja schopenhauerilaisen tahto–metafysiikan laajentaminen koskemaan tietoisuuden kaikkia osa-alueita. Tractatuksen kuvaamaa todellisuutta voidaan tarkastella seeing-as –ilmiön kaltaisena vaihtuvana kuviona, jossa 'puhtaan realismin' sisältämä tietoisuuden subjektittomuus ja realismin sisältämä subjekti-objekti -jako vaihtelevat. Neutraalin monismin mukaisesti 'puhtaan realismin' maailma on julkinen ja ilmenee kokemuksena ilman kokijaa. Funken, Randallin ja Bizarron tulkinnat Tractatuksen olioista vahvistavat subjekti-objekti -jaon hylkäämisen. Oliot ovat maailman substanssi. Tarkastellut tulkinnat johtavat Wittgensteinin toisaalla esittämään ajatukseen 'korkeammasta', jolla on kyky antaa yksityisten asiaintilojen totuusarvot. Schlossbergerin, Armstrongin ja Jacquetten perusteltujen näkemysten mukaan kielen olemukseen liittyy Tractatuksen metafyysinen subjekti (filosofian minuus, maailman raja), joka on maailman kuvattavuus ja kielen merkityksellisyys. Tractatuksen etiikkaa ja mystistä käsittelevät loppusivut ovat ilmeisesti saaneet vaikutteita Ralph Waldo Emersonin luontokeskeisestä etiikkakäsityksestä ja Leo Tolstoin onnellisuuskäsityksestä. Etiikka on kätkeytynyt luonnon ja luonnontieteen lauseiden syvärakenteisiin sekä Emersonilla että Wittgensteinilla. Wittgensteinin mukaan filosofian täytyy pitäytyä luonnontieteen lauseiss